Enkeli vuoteen laidalla, runo Unennäkijästä

Enkeli istuu vuoteen laidalla,
enkeli istuu, näetkö sen?
Sillä on äidin kasvot ja hymy,
äidin tuoksu suloinen.

Ilta on tullut, ilta on jälleen.
Verhoja jo suljetaan.
Levolle lasken - uni hyvä
tulee, silmät sulje vaan.

Kuinka kauan siitä onkaan,
kuinka vähän... Aamenen
hyvin mielin sanon, anon:
Viivy vielä hetkinen!

Enkeli istuu vuoteen laidalla,
enkeli istuu, näetkö sen?
Ulkona tuuli lohduttomana
itkee jotain etsien.

2012

Sieluttoman neidon balladi

Vailla sielua ja vailla kyyneleitä…
Onko mitään?
Onko koskaan ollut meitä?

Niin kuin uneen kummaan,
kuljet rantaan tummaan.

Yö on kalpea.
Yö on valkea.

Jäädä katsomaan
hiljaa soljuvaa
virtaa, josta jo
hohtaa kuutamo?

Ollut onnellinen?
Surrut, surullinen?
Lienen elänyt,
vaan missä olen nyt?

Vailla sielua ja vailla kyyneleitä…
Onko mitään?
Onko koskaan ollut meitä?

Niin kuin uneen kummaan
kuljet rantaan tummaan,

kalmankalpea
neito valkea…

Jäädä katsomaan,
mitä olikaan,
hiukset aukaiset,
enää itke et.

Ollut onnellinen?
Surrut, surullinen?
Lienen elänyt,
vaan missä olen nyt?

Vailla sydäntä ja vailla kaipausta
on vain loppumaton
syvyys sysimusta.

10.11.12

Sallan haaveilija

Kuusikko paukkuu.
Pakkanen narskuu alla.
Hyvä on Sallan
haaveilijalla,

jossain, missä lienet,
tiellä tiettömyyden
kohti minua kuljet,
missä lienet...

Kaamosyötä, sinisyyttä
hohkaa tunturit,
kerrot, hiljaisuuden
lapsena jo käsitit,

miten tulee lähelle,
on läsnä, puhuttaa,
rajat, maa ja ääriviivat
yhtyy, katoaa,

taivas taipuu harjun kylkeen,
varjot hämärään,
enemmän kuin tajuaakaan
pystyy näkemään.

Kerran, jos niin tahdon,
tunturiin viet katsomaan,
kaiken näytät, sydämesi
avaat kokonaan.

Jossain, missä lienet,
tiellä tiettömyyden
kohti minua kuljet,
missä lienet...

Kuusikko paukkuu.
Pakkanen narskuu alla.
Hyvä on Sallan
haaveilijalla,
                  Mikalla.

3.11.12