Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

26.9.2013

Mistä ne runot tulevat?




Mistä ne runot tulevat?
Kuka se senkin
tietää?

Ajatella ja pohtia
sitä sentään
sietää.

Eivät ne ainakaan
kenenkään
päähän

tipu
mistään
kuusta,

eikä niitä kuin omenia
poimita
koriin
puusta!

Ehkä ne tulevat
odottamalla,
silmät
sulkemalla,

ehkä silloin,
kun on illoin
kynttilä
akkunalla,


ehkä pitää vain
kulkea kauas
mielen
maisemassa,

avata syli
kaiken yli
toivossa

haikeassa.


25.9.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.


 

25.9.2013

Lohduttaja




Vaahteran lehden alla
ja pisaroiden soiton,
tula tuulian tei,
laulelen hei.
Satakoon
kaatamalla!

Lohdutan
laulamalla.
Laulelen hei,
tula tuulian tei.
Vien murheistasi voiton
vaahteran lehden alla.

24.9.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
 
 

21.9.2013

Mister Moon





Taskukello ja kalossit,
                              knalli…
Niin kuin pupillit
              avautuivat symbolit

tasan kello kuusi.
              Joku huusi:
                           − Hei mitä mies!
                           − Salli,

saanen esitellä ?
             (Kukaties, aloin ihmetellä,
                           olimme jo tavanneet!)
Tervehdit kohteliaasti,
 
                           kumarsit,
niin kuin koira ilmaa haistelit.
                           Ehkä häiritsi jokin
                           parfyymi?
                                     
                          −Tottakai
sinut kirjoitan, syöt salaattia,
                           olut käy.
         
            
(Tanssittiin. Voihan häät!)
                 
Mutta miten käy sinun, jos ilman
                           unta jäät?
                           Ja minun?
                           Senkin vuoksi,

                          kaiken kauheudeksi
on keskusteltava tärkeistä asioista,
                          tehtävä  
                          sopimuksia!

                    Kun omistat kuun,
                           haluan
                           katsella sitä
                           ilmaiseksi.


21.9.13 

5.9.2013

Tulkaahan lampaani



Tämä päivä on päättyvä pian.
Yksi tähti jo on syttynyt.
Tulkaahan lampaani.
Joutuin jo lampaani.
Unien aika on nyt.

Ovat hohtavat unien niityt!
Ovat konnut ne myös kotoiset!
Siellä lempeät tuulet, niin
myötäiset tuulet ja
mitä vain ajattelet.

Tämä päivä on päättyvä pian,
mutta monta on edessä päin!
Tulkaahan lampaani.
Joutuin jo lampaani,
teille kun laulelen näin.

Mitä huomenna on, emme tiedä.
Mitä tapahtuu – se tapahtuu.
Mutta unien valkeille
korkeille kunnaille
auki on veräjän suu.

5.9.13 



3.9.2013

Merelle



Kimallusta, taivaankuvaa,
läikähdyksin hopeaa,
tuhattulin sinkoutuvaa,
tuhatnuolin osuvaa.

Ihastutat! Olen sinun –
välkähdyksin terävin,
noin kun päilyt, osut, häilyt

– väijyt arvaamattomin.

Häikäistyä! Häkeltyä!
Hengästytät kokonaan!
Vastaan katson, vastaan... Kestän,
vaikka jälleen liikaa saan.
3.9.13


2.9.2013

Voin sulkea oven - runo Pilvissä kulkijasta

 


Voit katsoa kauas.
Voit maailman kiertää.

Voit etsiä, löytää
ja taas kadottaa.

Voit seurata tähteä
tai huokausta tuulen,

vaan sydämen ääntä
et vaientaa voi...


Vain valvoa yksin...
Vain pilvissä käydä…

 
Vain viipyä, jäädä…
Tai pois matkustaa!


Voin sytyttää kynttilän.
Voin sulkea oven.

Voin sulkea oven,
vaan sydäntä en.



Saunakukka



Minä tulen niin surulliseksi,
kun ilta on sininen.
Olen kulkenut poikki pellon,
olen taittanut kukkasen.
Siellä terälehtiään lasken,
taas tietää haluan −
sen, minkä jo hyvin tiedän,
vaan silti rakastan.

 

Minä tulen niin surulliseksi,
kun etäälle katselen.
Näen elämän häilyväisen,
näen hetkien lyhyyden.
Ja kun käännyn katsomaan taakse,
en pysty, pysty en!
On poljettu kukat siellä,
ja minä tiedän sen…

Minä tulin niin surulliseksi...
On yö, ja en unta saa...
Saunakukka yöpöydälläni,
saunakukka, saat lohduttaa.
Sinun terälehtesi revin

vain että kerrot sen,
sen, miksi on surullinen
öistäni jokainen.


1.9.13 

 

1.9.2013

Jotain virtaa


Muuan aatos vain













Ei välimatkaa, aikaa,
alkua, loppua,
ajatusta – liekö pelkkää
kuvittelua…

Se surullinen hetki,
häive, se aavistus,
että sielu on − tai jokin
tavoittamaton…


Tuon tuntu, jotain virtaa
kuitenkin eteenpäin!
             Vaan tiedä,
ketä se auttaa
ajatella näin…


1.9.13