MINKÄ SILLE VOI

Kun rakkaus sokaisee silmät, minkä sille voi.
Kun rakkaus vetää maton alta, minkä sille voi.
Kun rakkaus lentää ikkunasta, minkä sille voi
Kai tuuli jossain lauhemmasti soida vielä voi.

Kun elämä valitsee sinut, minkä sille voi.
Kun elämä jakaa huonot kortit, minkä sille voi.
Kun elämä antaa opetuksen, minkä sille voi.
Kai tuuli jossain lauhemmasti soida vielä voi.

Ja kuolema koputtaa oveen, minkä sille voi.
Ja kuolema laulaa tuutulaulun, minkä sille voi.
Ja kuolema korjaa koko potin, minkä sille voi.
Kai tuuli jossain lauhemmasti soi ja soi ja soi.

15.2.14 
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

VOI LUDWIG!

En välttele kiperää kysymystä.
En puolusta epäilyn riittävyyttä.
En väheksy elämän hyvyyttä,
en lyhyyttä.
Yksinkertaisesti:
Voi Ludwig,
on oltava saranat,
jotta ovi voisi aueta!

Jos epäilen suunnattomasti,
en usko mitään, en ketään,
kaikkein vähiten itseäni,
niin mitä se minua auttaa:
näkeväni hänet ja minut
tässä kävelemässä
käsikädessä tiedän.

Jos erehdyin varmuudestani,
näin unta, uneksin kaiken,
käden, ovista yksin kuljen,
niin mitä se mihinkään kuuluu:
silmät suljen, hänen ja minun
tässä välähtämässä
kiertotähdessä tiedän.

4.2.14 
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.