Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

21.6.2014

SILLÄ TÄMÄN MINÄ TIEDÄN



Ihmisen sisin on verhottu vaattein ytimiin saakka,
ja hetkemme totuus, ikuisin aattein, ainut on taakka.
Ja ennen ja jälkeen on samalla aikaa.
Mikään ei muutu. Mitään ei puutu.
Ja mikä on totta, on toisaalta taikaa.
Sillä tämän minä tiedän:
Kaikkialla, kun ilta on ihmeellinen,
tähtien alla, tähtien alla,
sinua suutelen.


21.6.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

2.6.2014

AH ARVAAMATON RUNOUS


Elämästä, kuolemasta, rakkaudesta vasta,
kirjoitettuna on monen monta lasta:
pakenevaa, paljastavaa, huimapäistä, rohkeaa,
muodoiltansa täydellistä, puutteineenkin huimaavaa,
korutonta, alastonta, oivaltavaa, julkeaa,
surullista, syvällistä, toinen toistaan kauniimpaa,
hymyilevää, häilyväistä. Ota sitten selvää näistä!
Niin kuin nainen, runous on, aina ah arvaamaton!

2.6.14

1.6.2014

VIELÄ KERRAN




Jokainen haluaa kuulla,
kuulla vielä kerran,
jokainen haluaa kuulla
käen kukkuvan,
kaihoja kantavan tuulen
hellästi humisevan,
jokainen haluaa kuulla
käen kukkuvan.

Avata, sulkea, silmät, 
kaikki on paikoillaan. 
Kukuhan, käkönen, kuku,
vuodet on vuosia vaan. 
Jokainen haluaa kuulla,
kuulla vielä kerran!
Kukuhan, käkönen, kuku,
vielä, vielä, kerran.

Jokainen haluaa jäädä,
jäädä vielä kerran,
jokainen haluaa jäädä
yöhön yksinään,
avoimin, suljetuin, silmin
uniaan itkemään,
jokainen haluaa jäädä
yöhön yksinään.

Havata, hellittää, jättää!
Kaikki on paikoillaan! 
Kukuhan, käkönen, kuku. 
Nukahdan hetkeksi vaan... 
Jokainen haluaa jäädä,
jäädä vielä kerran!
Kukuhan, käkönen, kuku,
vielä yhden kerran.

1.6.14