HEILLE JOTKA NÄKEVÄT

Mihin onnea tarvitsemme?
Onni on varattu kuolemattomille!
Lapsille. Ja vanhuksille. Rakastavaisille.
Heille, jotka näkevät toisin silmin.

Mihin murhetta tarvitsemme?
Murhe on varattu meistä parhaimmille!
Äideille. Ja väsyneille. Yksin jätetyille.
Heille, jotka näkevät sydämellään.

15.7.14

ORAVAN AARRE

Monenlaista näki metsänväki.
Muni peipon pesään muuan käki.
Oravainen, kas, se vainen vaihtoi,
sijaan munan sinisimmän laittoi
kuusenkävyn. Peippo ahkerasti
hautoi. Käpy kasvoi puuksi asti!
Kammiossaan aarre oravalla!
Eivät tiedä kutkaan maailmalla…

Mutta käki, jälkeen saman kesän,
jätti metsän. Teki kelloon pesän.
Siihen kelloon, joka oli puusta,
joka kävystä ja varkaan suusta.
Näki unta, perin ihmeellisistä,
pikkuoravista sinisistä,
jotka kukkuivat kuin konsaan käet.
Alla kellon kuusenkävyt näet.


13.7.14

ELEONOORAN BALLADI

Tuli tuntematon. Tuli kaukaa, hellästi puhelemaan:
Ota hiuksiisi silmäni kukka, ja se, katso, ei kuihdukaan.

Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?

Mutta Eleonoora empii. Oi kauneutta katoavaa.
Kaiken tieto on kuoleman peili. Liian paljon ei kysellä saa.

Tuli lopultakin. Tuli viimein, kauniisti pyytelemään:
Ota sormeesi kohtalon sormus, sitä vaikka et näekään.

Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?

Mutta Eleonoora huokaa. Oi toivoa, toivoani!
Kaiken lupaus on kuoleman enne. Minut saat vasta kuoltuani.

Tuli lähteäkseen. Tuli silti, kummulle kyselemään:
Edes suudelma, sen sinetiksi, että kaipaamaan aina jään.

Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?

Mutta Eleonoora nukkuu. Oi rakkautta, rakkautani ‒
Kaiken määrä on umpeen jo mennyt. Ota kukkasi, sormuksesi.

11.7.14

PAANAJÄRVI

Pohjanlahti löytää Vienanmereen.
Vesi vuolas virtaa koskineen.
Korpimaat, te kalevaiseen vereen,
kohisette uneen routaiseen.
Näen känkkyrällä vanhan kelon.
Näen mökin muorin harmaan elon.
Tupaan käyhän, istu, puuta paina.
Matkamies on tervetullut aina!
Laineen verkas, rauhoittava juoksu.
Ritirinnan kahvin tuores tuoksu.

Rajalassa synnyit emoiseni.
Kuvittelen, kuinka kulkus meni.
Kuljit kultavainiot ja pellot.
Kuulit paimentorvet, karjankellot.
Gallen-Kallelako siinä maalaa?
Verkoilleenko vaari vielä haalaa?
Kanjonia korkeata nousen.
Viritänpä tarkan silmän jousen…
Ammun kauas. Kauemmas kuin kukaan!
Mitä saan, vien omanani mukaan.

30.6.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

Maalaus: Aunimarjut Kari

KOLME TAPAA

1

Älä sano: En rakasta sinua enää.
Jos sanot: Et rakastanutkaan.

2

Minussa puhkeaa halu.
Vaalea nuppuni saa väriä.
Jalkani aukeavat, nehän
aukeavat itsestään.
Entä jos et sinä tulekaan?
Oi, käteni, käteni,
tiedätkö mitä teet?

3

Olet minun!
Mutta jos ajatteletkaan toista,
olet kuoleman oma.
Ethän haluaisi minun olevan
murhanhimoinen?


6.7.14