Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

27.12.2015

Mietteitä paperilla



Ei tullut talvi,
talvikaan.
Vain sänkimaan
harmaissaan


ja ajotien,
tyhjän niin,
etääntyvän näen
näkymättömiin,


kuin sumuun,
tai niin kuin uniin,
kyliin, kenties,
tuntemattomiin,


lumettoman,
yli sanattoman maan,
mukanaan
nelisäetieni,


rikkirepäisty
vilunuttu,
mietteeni pieni,
talveen, joka ei tullut,


ja talveen, joka tulikin,
valkealla paperilla
mustin
kirjaimin.

22.12.2015

JOULUAAMUN VARPUNEN




Lumi peittää valkea
lehmukset ja koivut.
Järvi jäinen kirkkaana,
kevättuuliin toivut.
Varpunen, köyhänen,
varan söit jo kesäisen.
Järvi jäinen kirkkaana,
kevättuuliin toivut.


Vihreällä ovellaan
mökin tyttö vieno:
− Varpupieni, tules vaan,
jyvä nouda hieno!
Meillekin joulu on,
varpupieni, onneton.
Varpupieni, tules vaan,
jyvä nouda hieno!


Lensi tytön jalkoihin,
lensi siivin kevein.
−  Toki lahjas noudankin,
lauloi äänin helein.
Jumala muistaa, ken
työn on tehnyt laupeuden.
Toki lahjas noudankin
,
lauloi äänin helein.


En mä ole itkemäs,
jota kutsut, kulta.
Kutsut pientä veljeäs,
kevääl kuolin sulta.
Kun taitat leivästäs,
vähäisin, oon ystäväs,
kutsut pientä veljeäs,
kevääl kuolin sulta.


Zachris Topelius 1858 

Suom. Aunimarjut Kari 22.12.2015

11.12.2015

POHJANTÄHDEN ALLA





Pohjantähden alla vaihtuvaiset
elonkohtalot, sen polut maiset,
saattelevat hetken, ehkä kaksi.
Suotta sanota ei vaikeaksi
taivalta, vaan kysy ja jo lähden.
Yö on kirkas alla Pohjantähden.
Lähden, minne ikinä vain pyydät,
rakkautta tuhlaten jos syydät!
Otan kaiken vastaan, säästä en,
vannon Pohjantähden alla sen!

Pohjantähden alla vaihtuvaiset
nämä kohtalomme polut maiset,
saattelivat hetken, ehkä kaksi.
Suotta sanottu ei vaikeaksi
taivalta sen. Polut erkanivat,
toisin tuulin tuulet humisivat.
Sitä saa et, omani, vain luulla
merkitystä lopulta on muulla.
Yhdessä, tuo, mitä koettiin,
muistiin Pohjantähden kirjattiin. 

Muistiin kirjattiin! On kirkas yö!
Sydän syrjällään, vaan vielä lyö.


11.12.15