Lumihiutaleelle

Sada, sada
valkoinen,
unta haikeaa.

Lennä tähti
pikkuinen,
aika kiiruhtaa.

Vielä hyöri
hetkinen,
muista rakastaa.

Sinuakin
odottaa
kylmä, kylmä maa.

(Oi, 2005)

Kuva: Anne Moisare-Parttimaa

NUKU MINUN RAKKAANI

Nuku minun rakkaani,
hyvin on kaikki:
elokuun kuu on
suuri ja lämmin.
Nuku minun rakkaani,
kuutamomaitoni.
Valkeat veljesi
tähkien yllä
näkevät sen,
mitä vielä me
emme.

Ui minun ratsuni,
uneksien, rakkaani.
Vihreän parras on
likellä aivan.
Ui minun lintuni,
vuoreni, kaikuni,
tähteni, taivaani,
lohtuni, laivani.

Nuku minun rakkaani,
hyvin on kaikki:
pääalus, peitto,
uutimet suljin.
Nuku minun rakkaani,
sininen käpyni.
Hiljaiset siskosi
lampien alla,
kuulevat sen,
mitä vielä me
emme.

Ui minun lauluni,
murheellinen rakkaani.
Unien pielus on
lempeä, hellä.
Ui minun omani,
kaipuuni, tuskani,
onneni, toiveeni,
rauhani, rakkaani.

27.10.13

HULLU AKKA

En välitä mistään. Sinustakaan.
Sitä teen, mitä käskee pääni.
Muut puhukoot! Kellossa niiden on
kokonaan toinen ääni.

Puen päälleni ryijyn painavan
ja painelen merenrantaan.
Syysyöstä myrskyisestä viis!
Minä runoni rustaan santaan.

Ja huohottaa meri, ja huohotan
minäkin hullun lailla.
Ja niin se on, että keneltäkään 

en ole mitään vailla. 

22.10.13 
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

Ihminen vissiin

Jos ei elämä ajattele,
jos elämä vain on,
jos ei se etsi omaa tarkoitustaan,

niin ihminen, vissiin,
tiedon viittaan mustaan

kääriytyy ja on
onneton.

Niin mikä se on se Jumala?

Niin mikä se on se kaikkeus?

Ja mikä tämä ahneus
selityksiin?

Ajattelen. Vissiin
olen ihminen.
Jos en, niin jokin
ei nyt mennyt
yksiin.
21.10.13

NIIN SE ON

Ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Niin se on maailma pieni!
Niin se on, eikä me erottukaan.
Mutkempi vain oli tieni.

Tule oma tuttuni!
Liki oma lintuni!
Kaksin on kauniimpi meillä.
Niin se on, kaksin on
hauskempi, ei ole mutkia
vastassa teillä.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Ja kuinka se muuten oiskaan!
Kuinka se mielessä miellyttänyt
muualla olla voiskaan.

3.10.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon. 

 Kuva: Milka Peltokangas.

Luoksesi aina

Taivun, taivun, taivun,
tähkä painaa pään…

Ajatuksissani
luoksesi aina jään.

Kaipuun heleä viilto!
Huiluin leikattu maa!

Askelen, vielä toisen…
Jo salpaa, irtoaa

sydän juuriltansa!
Vehnän vihneitä näin

hyväillen yli pellon
kahlaan eteenpäin...

Silmät suljen, kuljen
uneen syvimpään…

Poissa et, en ollut.
Luoksesi aina jään.

Syysyö. Keveä kehto.
Tähdin katsottu tie.

Askelen, vielä toisen…
Pois nopeammin vie!

Sydän irti tahtoo!
Vehnän vihneitä vain...

Hyväillen yli pellon
kauan tulla sain.

14.10.2013

 

En minäkään

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=3NY5kOfodUY

KALVEAN IMMEN LAULU

Aleksis Kiven sadun mukaan


Kalvean immen laulu
vierii vuorelta.

Kierii eespäin vuodet.
Yhä nuorelta

näyttää hentoisa kukka.
Sykä sydän vain ei,

tytkeen kuoletti peikko,
luoliin kalman vei.

Ei vain laulu laannut!
Ehtoot lie ehtineet;

viilut verinä taivaan
kauas kiiluneet…

Ei ole peikon omaa!
Omaa on unelman!

Laulu vuorelta vierii
immen kalvean.

 
10.10.2013