Jotkut meistä näkevät kauemmaksi,
kaipaukseen ovia, polkuja toisiin metsiin,
katoavat vain.
Ja jotkut meistä muuttuvat kiveksi,
kallioksi, hämärän hunnuksi, sateeksi,
sateen lauluksi.
Kallion pintaan aalto on jättänyt hyväilyn,
ihoni tuntea, käteni lukea sen.
Olen kallio, aaltoa kaipaan.
Ole unta, hyväile minut.
AK 6.3.21
Säv. Kaj Chydenius 6.3.21
Säv. Juha Lehmus 7.3.21
Peilissä silmät sameat,
unen peilit sameammat.
Suuret ovat surun tuvat,
suuri syli surijalla.
Siinä on tila tyhjälle,
loimi on loputtomalle.
Siinä on sija sinullekin.
Siinä on sija sinullekin,
vaikket tahtoisi sitäkään.
Peilissä silmät sameat.
Vielä jos sinua näen?
Vielä jos näen unia?
Sitten päästäisin veneeni,
airottoman, tuuliajoon.
Saisi jo mennä menojansa.
Menisin itsekin mukana.
AK 11.2.21
Säv. Kaj Chydenius 12.2.21
Säv. Juha Lehmus 12.2.21
En mietteissäni yksin lie.
Lie sama suunta, sama tie,
ja yhtä huokaus kumma,
kun katsellessa kuutamoon
tai aamun uuteen aurinkoon,
tuo valtaa suru tumma.
Tuo varjo, kevät katoaa.
En kesää omakseni saa.
Kuin tajuaisin vasta,
kun on jo liian myöhäistä
mun perhosena pyrkiä
pois syksyn akkunasta.
Vain virran viemää, mitä lie.
Ja aika kultaa, tuuli vie,
pois kantaa kaiken yli.
Ja huokaus kumma katoaa.
Ja kyynel, kaksi, lohduttaa,
kuin äidin lämmin syli.
27.3.21
Säv. Kaj Chydenius 29.3.21
Säv. Juha Lehmus 5.4.21
