Jouluna 2023

Sammui ihmiskunnan yltä

viimeinenkin tähti.

Ei kuultu enkeleitä, tai −

pettikö muisti, sydän,

järkikö lähti?

Kuultiin koston karuselli,

kerran vielä kadotuksen sointi.

Mikä vointi?

AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23

                                                              

Et täällä

 

Meri, joka ennen lauloi, valittaa − .

Tuuli, joka hyväili hiljaa − .

Toisin, tyhjinä rannat nyt − .

Sinä –  et täällä! Et täällä.

Kaipaus vaiennut kurkottaa

eteenpäin, omaansa muistaa:

hengitän kaulaasi vasten,

hengitän sanoitta kaiken.

Miten voisin? Ranta on eri!

Meri on mikä vain meri!

Tuuli on mikä lie tuuli vain!

Sinä – et täällä! Et täällä.

AK 20.12.23
Säv. Juha Lehmus 23.12.23

                                                 

Rajalla I - III

 

I

Keinuin asioiden laidoilla.

Uskoin elämän hyvään järjestykseen,

itse luotuun, itse unohdettuun.

Näen nyt apean hajamielisyyteni,

tyhjät silmäni katsomassa tyhjiä lupauksia,

kuin peilikuvia.

Annathan anteeksi,

olin köyhä tietämättäni,

valoton,

että tyhjin silmin tulin eteesi

horjuttamaan maailmaasi,

katselemaan ohitsesi.

 

II

Aivan äkkiarvaamatta tämä tapahtui.

Miten poissa olinkaan.

En voi uskoa, että jätin kertomatta,

kuinka meri lentää tuulen matkaan,

kuinka aurinko viskaa korunsa kuulle,

ja kuinka kuu hurmioituu,

kuinka linnut sädehtivät

kaikissa ilon väreissä,

sinun väreissäsi, rakas.

 

III

Tähän olen tullut, enkä voi tietää,

onko polkuni minua tuonut,

vai itsekö polkuni tein.

Olen rajalla nyt:

vedän valkean valonsäteen −

se halkaisee taivaan ja ulapan,

unelmani sinusta −

sydämeni lävitse.

AK 29.12.23

Elämä

Elämä, olit tuntematon polku, 

unen varjoista raskas.

Elämä, olit onnen arpa 

ja säihkyvä symbaali,

kuunkeltaisen virran töyräällä

rakas trubaduuri sanoin katkerin.

Mitä vielä olit elämä?

Mitä muuta annat elämä?

Annan mustarastaan mustin huiluin,

taivaan yllesi kylmin kuiluin,

maan liljojen hiljaisuuden,

maan liljojen hiljaisuuden.

AK 18.12.23
Säv. Juha Lehmus 19.12.23