Ilta on päivä maillaan,
kun varjot pitenevät,
kun kukin käy levolle laillaan,
kun askeleet pysähtyvät.
Ja sylissä tyhjää on pelkkää.
Ja hämärän helmaan helkkää
kaunis kiitollisuus.
Ja hiljaisuus on hyvää,
ja mikä on sydämen syvää
käy esiin ikuisen lailla.
Ja huomaat, ethän vailla
mitään ollutkaan.
AK 2017/ 15.7.22
Säv. Juha Lehmus 15.7.22
Tulen kaikkeuden kautta ja tyhjyyden,
aarteina nousevan päivän,
tummana lumona joutsenen,
henkenä tuulien kanteleen,
valona muistojen häivän,
kultana kuutamon hämmentävän,
tulen rakkaana hymynä ystävän,
kaipauksen myötä ja kyynelen,
verkoissa aurinkolaivan,
ja silti − köyhänä aivan.
AK 18.7.22
Säv. Juha Lehmus 19.7.22
Valkoinen, hentoinen,
ruusunen kaunoinen,
keinuen, uinuen,
tuulessa tuoksuen,
kuunnellen tähtönen,
kaukainen, läheinen,
kuunnellen tähtönen
luoksensa käy.
Vaan tähti ei ruusuaan,
koskaan ei ruusuaan,
ruusu ei tähteään,
kumpikaan, milloinkaan,
tietäen, toivoen,
toivoen, luopuen,
kumpikaan, milloinkaan,
toistansa saa!
Toinen on aikasi,
unesi, laulusi −
ruusuni, rakkaani,
suo, sua suutelen,
vuosia miljoonan,
hetkesi ainoan,
hetkesi ainoan,
katoavan.
Vaan tähti ei ruusuaan,
koskaan ei ruusuaan,
ruusu ei tähteään,
kumpikaan, milloinkaan,
tietäen, toivoen,
toivoen, luopuen,
kumpikaan, milloinkaan,
toistansa saa!
Toinen on aikani,
uneni, lauluni −
tähteni, rakkaani,
sua silti suutelen
hetkeni ainoan,
vuosia miljoonan,
vuosia miljoonan,
rakastithan.
AK 15.7.22
Säv. Juha Lehmus 18.7.22
Aika on unta, hohtavaa unta,
kirkkainta virtaa, hiljaista, syvää.
Ei ole siltaa, aamua, iltaa,
pahaa, ei hyvää, yötä, ei kuuta.
Aika vain viittoo viileään virtaan,
jättämään jäänyt hetkien pirtaan,
riisumaan kaipaus rannalle maan,
astumaan unista hohtavimpaan.
AK 11.7.22
Säv. Juha Lehmus 12.7.22
