NIIN PALJON TUNNEN

Niin paljon tunnen ja niin vähään kykenen.
Ja niin monin sanoin olen pahoillani.
Kirjoitan sääkuvauksia itsestäni
ja päivistäni, jotka ovat yhtä ja
samaa, mitäpä muuta. Kirjoitan siitä,
miten tunnen syksyn surumielisyyden
ja ikkunani takana vaeltavan,
alkuloisen kuun. Kirjoitan myrskyön
jylinän ja nopeasti lankeavan
hiljaisuuden, että tunnen enkeleitä

ja petoja, mutta sinua en tunne.
Kirjoitan talven apeuden ja iltojen
yhdentekevyyden samaan virkkeeseen ja
jo seuraavaan huhtikuun rohkean katseen,
mutta sinun katseestasi en kirjoita.
Tahdonko unen lintujen katoavan?
Ja vaikka sen turhaksi tiedän, kirjoitan
kaikkialle yltävästä kaipuusta, vaan
niin paljon tunnen ja niin vähään kykenen,
sinusta, rakkaani, en koskaan kirjoita.

AK 25.1.21

JA SINÄ VASTAAT

 

Tähän me synnyimme, tälle matkalle,
että uisimme pimeyden alta kaltaistemme parissa
ja seurustelisimme yön tähtien kanssa,

laulaisimme joitakin haikeita lauluja
toisenlaisista unista ja sortuneista unelmista,
ja vieläpä rakkaudesta, surullisesta rakkaudesta.

Kysyn sinulta, syvyyden hopeakylkinen ystävä,
kysyn sinulta, taivaan välkkyvähäntäinen sisar,
monenko hetken mennen olen onnellinen?

AK 23.1.21
Säv. Juha Lehmus 25.1.21

JOTAKIN SENTÄÄN

 

Sen jos vain minä voisin,
sinulle antaisin,
sen jos vain minä voisin,
maan ja taivaankin.

Kaiken puolestasi
tekisin, vaikka vain
elämässä tässä
onnen ongen sain.

Jotakin sentään voisin,
kunnaalta kukkasen,
jotakin toisin, tämän
köyhän kyynelen.

Ota sydämeni!
Sen saathan kokonaan,
saathan, vaikket siihen
vilkaisisikaan.

AK 22.1.21

KAIPAUS

 

Yön henki kuljettaa
kuun välkkyvää sävelmää
yli himmeän, tummuvan maan 
ja johdattaa ystäväni kedolle, 
joka on jalokiviä täynnä.

Olen nähnyt ruusut 
ja kuullut kyyhkyset,
mutta unistani kirkkaimman 
säilytin hänelle.

Sen vaikka eksytin murheeseen,
vaikka kuljetin kauas –
kaikkialta ojentui
eteenpäin kaipaus. 

AK 19.1.2021
Säv. Juha Lehmus 20.1.2021

POETA

 

Lie elämää on
kahtalaista,
mennyttä
ja tulevaista.

Ja sitten vielä
hetki tämä,
jota etsitään
elämäntehtävänä.

Runoillaan,
niin kuin se
tarpeellista olisi – .
Kenelle?

Täyttää tehtävän sen
ajan kärki.
Muistan hetken,
joka sydämeni särki.

AK 14.1.2021
Säv. Juha Lehmus 15.1.2021

TOISILLEMME

 

Rakkaani, rakkaimpani,
uneksuvasilmäinen rakkaimpani,
joka aallon lailla keinuat
hiljaisuuksien rannoilla,

rakkaani, rakkaimpani,
väistyväkatseinen rakkaimpani,
joka vaaran tähden houkutat
jyrkänteisille vuorille,

onko millään muulla väliä,
kuin sillä, että me olemme yhdessä,
ja että yö on sädehtivän kaunis
heijastaen rakkauttamme

toisiamme kohtaan,
toisillemme vain?
Ja jos tuhannen laulua laulan
kuin yhden ainoan,

ja tuhannen kaipauksen kautta
sinua rakastan,
ja merta sinun silmissäsi,
ja tuulta sinun hiuksissasi,

ja yötä, ikuisesti ihanaa,
rakkaani, rakkaimpani,
tuulihiuksinen rakkaimpani,
surunsuloinen rakkaimpani,

mitä sen on väliä?
Uniemme loppuun asti,
toisiamme kohtaan,
toisillemme vain.

AK 9.1.2021
Säv. Juha Lehmus 13.1.2021

KAS UNOHDA

Unohda vaellus ja tie
ja jalkojesi alta maa,
unohda käskyt,
joita on määrä
noudattaa,

ja kaikki se muu
opittu,
joutava.
Unohda epäily, älä
enää uskalla.

Anna kätesi,
ja se kauniisti
– aivan itsestään –
tervehdykseen, katsohan,
nousee viehkeään.

Sillä ennen kuin
sen huomaankaan,
  –  kas, unohda  –  
käsisuudelman kumarsi 
herra Kuolema.

SANO MINULLE ETTEN UNOHDA

Sinun lämpösi on uninen talja,
juuri minua varten luotu.
Sinun hengityksesi on

pehmoinen ansa
leukasi alla.
Siihen minä kaipaan.

Sinun rintasi on valtameri,
voimakas ja tyyni.
Siihen minä lepään

kuunnellen sen rytmiä,
tullen osaksi
armotonta unelmaamme,

josta en välitä tietää,
miten susia tai lampaita
olisimme toisillemme

taistelumme lopuksi.
Entäpä kätesi.
Pidä minusta lujasti!

Vie minut kaikkialle.
Vie minut pesääsi.
Sano minulle, rakkaani,

etten unohda,
minun nimeni
vielä kerran.

AK 2.1.2021
Säv. Juha Lehmus 5.1.2021

LENNÄ TÄHTI

 Ainasylvialle

Niin on hiekanjyvä
kämmenellä.
Niin on hymy hyvä
tyttösellä.

Niin on mahti, tahti
elämän.
Niin on tähden -
unennäkijän.

Vaan lennä, tähti!
Välkä vielä kerta!
Lennä mustaa
avaruuden merta

kaarin suurin,
vaikka sammuvin,
täytä tytön
toive hiljaisin. 

27.12.2020
Säv. Kaj Chydenius 27.12.2020
Säv. Juha Lehmus 1.1.2021