ELEGIA

Piirryn pilven pintaan, kuusivanhus.

Tuudin, tuuli, oksan oravan.

Ohrapellon olen hymyn häily,

päily päivän, kuisku kuutaman.

Mistä tulin, kerro, satakieli.

Minne mielin, laula, sade, se.

Ajan pirtaan, verkkaan, joen virta,

kotokonnuilleni saattele.

Siellä paimenpojan torven toitto,

Väinämöisen unen kantele.

Täällä hailu kaiku, outo, loitto,

sydämeen vain muuan kyynele.

Sydämeen vain muuan mennyt aatos,

ajan saatossa jäi sammumaan

virva vieno, josko meille onkaan

alla taivaan ollut milloinkaan.


AK 3.11.26

Sydämeni syki

 
Rakastamme toisiamme
täällä ja tämän jälkeen.
Olemme aina toisillemme,
olimmehan kerran.

Näin minä ajattelin.
Mitä tapahtui?
Pysähtyi vain sydämeni.
Lakkasit olemasta.

Sydämeni, syki, syki!
Valo kaikki pakenee!
Sydämeni, syki, syki!
Yksin en voi jäädä, en!

Sydämeni, syki, syki.
Rakastithan kerran.
Sydämeni, syki, syki.
Aina toisillemme.

Ajattelen, kuvittelen,
pimeydessä pieni valo −
surustani, laulustani,
sinut uudelleen.

AK 23.10.26

Oi jos laulaisit ulappa kerran

 
Ovat tyhjiä sanat ja silmät.
Kuolleita laulut ja tuuli.
On maailma lakannut, poissa,
pois pudonnut radaltaan.

Vain autiutta, loputtomuutta.
Vain hetkeä, jota ei enää.
Vain kallion uurteisiin kaipaus
on iäksi mykistynyt.

Oi, jos laulaisit, ulappa, kerran!
Oi, jos linnut, vain toisitte sanan!
Hänen lämpönsä tuntea saisin,
hänen lämpönsä tuntea saisin.

AK Laula vielä 2026 ntamo
Käsikirj. 29.10.2023
Säv Juha Lehmus 25.8.2026

Syli

Kuin koto rakkaan syli.
Ei muusta huolta mitään.

Ja miksi pitäisikään,
vie rakkaus kaiken yli

ja loistaa valon tavoin.
Jos altis kyynelille,

jos luotu kaipaaville,
vain toivoon on se avoin.



AK Laula vielä 2026 ntamo
Käsikirj 27.5.2023
Säv Juha Lehmus 21.8.2026

Rauhasi

            Pixabay: Megan Krause

Kaksi meissä kamppailee,
valo ja pimeä,
toinen toistaan punnitsee,
kuin tie ja tehtävä

Toinen kutsuu, toinen vie.
Tiedät aikanaan,
kaaduitko vai onnistuit.
Ehket kumpaakaan.

Viisas mies on sanonut,
katso, kuuntele –
jos rauhasi on lähellä
ja puhuu sinulle.

Herään lintujen lauluun

 

Kuva: Pixabay, pixifant

Herään lintujen lauluun.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Näen aamun välkehtivän.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Avaan ikkunan aamuun.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Herään lintujen lauluun,
lintujen lauluun.

Tänään tulet.
Tänään jäät.
Tänään alkaa elämäni.
Miksi en näin hymyilisi,
kun elämä hymyilee.

Katson silmiisi jälleen.
Miksihän näin
rauhoitunkaan?
Näen katseen ymmärtävän.
Miksihän näin
rauhoitunkaan?
Avaan sydämen sinuun.
Miksihän näin
rauhoitunkaan?
Katson silmiisi jälleen,
silmiisi jälleen.

Tänään tulet.
Tänään jäät.
Tänään alkaa elämäni.
Miksi en näin rauhoittuisi,
kun elämä rauhoittuu.

Olet kielellä jää!
Olet kuplia lumpeiden luona!
Olet kimallus valkean siiven
ja tähtien kiihkeä parvi!
Olet maailma uusi,
sonetti, puiden huojuva keula,
unien viitan lieve
ja rauhan, kaipauksen maa.

Herään kaukaiseen aamuun.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Näen vuosien jääneen.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Suljen albumin hiljaa.
Miksihän näin
hymyilenkään?
Herään lintujen lauluun,
lintujen lauluun.

AK 27.4.26

A Little Prayer

Where do you mothers
raise your darling daughters?
Surely not into some war?

Where do you fathers
send your loving sons?
Surely not to arms; 
that ain’t right?

What piece of land
could anyone ever
take with them from here?
Can you tell?

What dove of peace
could anyone ever
see rising from a grave?
Can you tell?

It’s nothing but a hum;
the sky is sad and gray,
and suddenly, for some love,
I must pray.

Love is the light
that asks us to pray.
Love is the light
of every day.

Love is the dawn,
love is the heart,
love is the light
of every day.

AK 4.4.26