Yötä liki,
hiljaisuuden reunalla kuljen.
Kuuntelen, miten tähdet
hengittävät väreileviä
valoviestejään.
Käsissäni
eikö viipyisi lämpö,
joka kerran oli sinun,
joka minusta nyt tahtoo
kohden taivaita
katoamaan. −
Ei sanoilla,
oma rakkaani,
vaan tauoilla on tarinansa
tässä äänettömässä
surullisessa sinfoniassa,
jota luopumiseksi
kutsutaan,
ja joka kuitenkin
aavistaa
aamun ja kevään
ja jokaisen
irti päästämisen
hetken.
Hiljaisuuden reunalla
sinua odotan,
kuljen.
AK 7.4.25
Itätuuli puhaltaa.
Länsituuli puhaltaa.
Minne aiot, ystäväni,
tuulen harteilla ratsastaa
tältä aamulta ainoalta,
tältä hetkeltä luotani, minne?
Minne aiot ratsastaa?
Muistikuviin kaukaisiin,
kotokunnaille takaisin,
tuonne ja tänne katsomaan
ruusupilvien lomitse
entisiin aikoihin, hyviin.
Vene vastavirtaa lyö.
Vene myötävirtaa syö.
Minne aiot, ystäväni,
virran kuohuilla vaeltaa
tältä illalta kauneimmalta,
tältä varjolta luotani, minne?
Minne aiot vaeltaa?
Vuoripuroihin takaisin,
meren helmaan vihdoinkin,
kerran ja aina kulkemaan
viljapeltojen ohitse
auringonlaskujen syliin.
AK 21.9.2024
III
On syksy, levoton tuuli.
Puissa vielä vihreää on.
Et tahtoisi päästää.
Ethän luotani lähde.
Et tahtoisi pitää.
Hän ei kuitenkaan jää.
Sydän syksyn lopulta kuuli,
nukahti, siitä sen enempää.
AK 24.8.24
(Scots)
It’s
autumn, a restless wind.
Trees still hold their green sheen.
Ye dinnae want to let go.
So, dinnae leave me on my own.
Ye dinnae want to keep me near,
Yet ye won’t stay, it's clear.
The heart, at last, heard the fall,
drifted off, and felt nae more.
Verse translatin' by ChatGPT3.5, by makin' use o.
II
Tuulessa leikkii lehti
valoa kimaltaen,
syksyä, joka jo ehti
anteeksi pyydellen.
Mikään ei iäti kestä,
leikki on katoavaa.
Sydämen kyllyydestä
saitko jo rakastaa?
AK 19.8.2024
Säv. Juha Lehmus 20.8.2024
(Scots)
A leaf in the wind doth play,
glimmerin' wi' light sae bright,
autumn's here, it cannae stay,
ask forgie for its hasty flight.
Nae thing lasts forever, ye see,
play is but a passin' spree.
Frae the depths o' yer heart, guid an' free,
hae ye loved wi' all o' thee?
Verse translatin' by ChatGPT4.0, by makin' use o.
Pitkä on matka auringon
illan ikuisen syliin
purppuravuorten yli.
Nuku, nuppuni, uneksi
ruusupilvien kyliin.
Siellä on rakkaasi,
siellä hän on,
avoinna sydän ja syli.
(Scots)
Lang is the road tae the sun,
tae the arms o’ the endless nicht,
ower hills o’ purple licht.
Sleep, ma wee bud, dream awa’,
tae the village whaur rosy cloods bide
There’s yer luve,
waitin’ dear,
wi’ an open hert an’ arms sae near.
Verse translatin' by ChatGPT 3.5, by makin' use o.
Kevyt, kirkas tuuli kanervilla kulkee,
tuntureiden omaa kantaa kevyesti,
rauhaan, illan rauhaan, syleilyynsä sulkee.
Kevyt, kirkas tuuli kanervilla kulkee.
Tietön tuonne puolen, unen tavoin häilyy,
korpimaiden omaa kutsuu etäisesti,
tyyneys, illan tyyneys, likempänä päilyy.
Tietön tuonne puolen, unen tavoin häilyy.
Päivän viime säde kultaa niittyvillan.
Askel, tunnet tiesi, kauan tulla kesti
kaipuun helman luokse, luokse iki-illan.
Päivän viime säde kultaa niittyvillan.
A gentle, bright breeze stirs through the heather,
tenderly caressing the moors,
enfolding all in the evening’s peace.
a gentle, bright breeze stirs through the heather.
Afar, the path remains unknown, drifting like a dream,
calling faintly from the wilds,
serenity, evening’s serenity, shimmers near.
Afar, the path remains unknown, drifting like a dream.
The last ray of day gilds the cotton grass.
A step, your journey felt, took long to come,
to the hem of longing, to the eternal dusk.
The last ray of day gilds the cotton grass.
AK 7.7.2024
Säv. Juha Lehmus 8.7.2024
