Unilaulu III − Cradlesong III

 

Photo: © Aunimarjut Kari 2020

III

On syksy, levoton tuuli.
Puissa vielä vihreää on.

Et tahtoisi päästää.
Ethän luotani lähde.  

Et tahtoisi pitää.
Hän ei kuitenkaan jää.

Sydän syksyn lopulta kuuli,
nukahti, siitä sen enempää.

AK 24.8.24

(Scots)

It’s autumn, a restless wind.
Trees still hold their green sheen.

Ye dinnae want to let go.
So, dinnae leave me on my own.

Ye dinnae want to keep me near,
Yet ye won’t stay, it's clear.

The heart, at last, heard the fall,
drifted off, and felt nae more.

Verse translatin' by ChatGPT3.5, by makin' use o.

Unilaulu II − Cradlesong II

 

Photo: Unsplash Matthias Heil

II

Tuulessa leikkii lehti
valoa kimaltaen,
syksyä, joka jo ehti
anteeksi pyydellen.

Mikään ei iäti kestä,
leikki on katoavaa.
Sydämen kyllyydestä
saitko jo rakastaa?

AK 19.8.2024
Säv. Juha Lehmus 20.8.2024

(Scots)

A leaf in the wind doth play,
glimmerin' wi' light sae bright,
autumn's here, it cannae stay,
ask forgie for its hasty flight.

Nae thing lasts forever, ye see,
play is but a passin' spree.
Frae the depths o' yer heart, guid an' free,
hae ye loved wi' all o' thee?

Verse translatin' by ChatGPT4.0, by makin' use o.

Unilaulu I − Cradlesong I

Photo: Unsplash. Dewang Gupta.

Pitkä on matka auringon 

illan ikuisen syliin

purppuravuorten yli.

Nuku, nuppuni, uneksi 

ruusupilvien kyliin.

Siellä on rakkaasi, 

siellä hän on,

avoinna sydän ja syli.

AK 15.8.2024
Säv. Juha Lehmus 17.8.2024

(Scots)

Lang is the road tae the sun,
tae the arms o’ the endless nicht,
ower hills o’ purple licht.
Sleep, ma wee bud, dream awa’,
tae the village whaur rosy cloods bide
There’s yer luve,
waitin’ dear,
wi’ an open hert an’ arms sae near.

Verse translatin' by ChatGPT 3.5, by makin' use o.

Iltalaulu − Evening song

 

  Photo: AK 2024. Lake Onkamo, with Old Salla visible in the background on the Russian side.

Kevyt, kirkas tuuli kanervilla kulkee,

tuntureiden omaa kantaa kevyesti,

rauhaan, illan rauhaan, syleilyynsä sulkee.

Kevyt, kirkas tuuli kanervilla kulkee.

Tietön tuonne puolen, unen tavoin häilyy,

korpimaiden omaa kutsuu etäisesti,

tyyneys, illan tyyneys, likempänä päilyy.

Tietön tuonne puolen, unen tavoin häilyy.

Päivän viime säde kultaa niittyvillan.

Askel, tunnet tiesi, kauan tulla kesti

kaipuun helman luokse, luokse iki-illan.

Päivän viime säde kultaa niittyvillan.

A gentle, bright breeze stirs through the heather,
tenderly caressing the moors,
enfolding all in the evening’s peace.
a gentle, bright breeze stirs through the heather.

Afar, the path remains unknown, drifting like a dream,
calling faintly from the wilds,
serenity, evening’s serenity, shimmers near.
Afar, the path remains unknown, drifting like a dream.

The last ray of day gilds the cotton grass.
A step, your journey felt, took long to come,
to the hem of longing, to the eternal dusk.
The last ray of day gilds the cotton grass.

 

AK 7.7.2024
Säv. Juha Lehmus 8.7.2024

 

Unfinished poem − Keskeneräinen runo

    Photo: Pexels Jan Koetsier

Time is your most

reliable ally.

Time is your

everlasting beloved,

but I don’t know why,

I don’t know why,

I can do nothing

but deny.

This poem

I’ve written long,

throughout my whole life,

like a forgotten bride.

This poem

I’ve written long,

and still, it remains unfinished,

or merely an unseen veil −

a whisper in the wind,

a glimmer of light in the stream,

the sky on a droplet’s surface,

moonlight’s gentle sheen.

If a window is being locked,

it can be shattered!

If the heart is being bound,

read my lines once more,

read them with time and love,

with time and love −

and maybe you will finish

what is left.

Aika on liittolaisesi

luotettavin.

Aika on rakastettusi 

ikuisin,

mutta miksi,

en tiedä miksi,

kieltää on 

helpompaa.

Tätä runoa 

kirjoitin kauan,

koko elämäni ajan,

kuin unohdettu morsian.

Tätä runoa 

kirjoitin kauan,

ja yhä on se kesken,

tai kuin huntu on, näkymätön −

tuulen vain huminaa,

virrassa valon vain väike,

pisaran pinnassa taivas,

kuutamon läikyntää.

Jos ikkunaa lukitaan, 

sen voihan rikkoa!

Jos sydäntä kahlitaan, 

lue rivini uudestaan,

lue ajan ja rakkauden kanssa,

ajan ja rakkauden kanssa −

ja kenties valmiiksi

kirjoitat sen.

AK 21.7.2024

In my heart − Sydämessäni

     Photo: pixabay, Pitsch.

 

Two children walk along
the roadside,
I follow both, in their
separate stride.

When did I awaken
from their shadows?
When did I lose them
− who knows?

Towards fluttering,
open windows wide
I walk with eyes closed,
where dreams abide.

Two chambers are
within my heart,
by day, by night,
− and it is all right.

 

Kaksi lasta kulkee
tien reunaa.
Kumpaakin seuraan,
eri suuntiin.

Milloin heistä
jäin? Milloin
varjoistansa
havahduin?

Hulmuavia, avoimia
ikkunoita päin
käyn silmin suljetuin,
ikävöin.

Kaksi kammiota on
sydämessäni
päivin, öin,
− ja olkoon näin.

AK 18.7.2024
Säv. Juha Lehmus 20.7.2024

 

Maa jota ei ole – Edith Södergran

 

Edith Södergran, postuumi 1925

Maata, jota kaihoan, ei ole,

sillä kaikkea olevaa väsyin kaipaamaan.

Riimuin hopeisin kertoilee kuu minulle

maasta, jota ei ole.

Maasta, jossa kaikki toiveemme ihmeellisesti täyttyvät,

maasta, jossa kaikki kahleemme putoavat,

maasta, jossa kärsivät otsamme saavat vilvoituksen

kuun kasteessa.

Elämäni oli hetkien erehdys.

Mutta yhden olen löytänyt ja yhden todellakin voittanut,

tien maahan, jota ei ole.

Maassa, jota ei ole,

siellä kulkee rakastettuni hohtavin kruunuin.

Kuka on rakastettuni? Yö on pimeä

ja tähdet välkehtivät vastaukseksi.

Kuka on rakastettuni? Mikä on hänen nimensä?

Taivaat kaartuvat yhä korkeammiksi

ja ihmislapsi hukkuu äärettömiin usviin

vastausta tietämättä.

Mutta ihmislapsi eihän muuta ole kuin varmuus.

Ja se ojentaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.

Ja tulee vastaus: Minä olen se, jota rakastat

ja aina tulet rakastamaan.

Suom. Aunimarjut Kari 2.5.2024
Säv. Juha Lehmus 10.5.2024