Unelmat on ruusuja
ja askeleita tanssi.
Ruusukranssi pääsi päällä,
tanssi, tyttö, tanssi.
Tanssi reunaan perunamaan,
onneen pienen tuvan.
Kultas siellä kumartaen
kysyy: Saanko luvan?
Tanssi mitä haluat vain
alla paljaan taivaan!
Tähtikranssi pääsi päällä
tanssi joka vaivaan!
Unelmat on ruusuja
ja askeleita tanssi.
Ruusukranssi pääsi päällä,
tanssi, tyttö, tanssi.
AK 12.9.25
My dear, my light, my rising sun,
my angel man, my precious one.
When days are dark and skies are gray,
your angel’s wings will guide your way.
Stand tall with kindness, strong
and true,
with angels always guarding you.
But time goes by, my little son,
my angel man, my shining one.
You’ll find your love, a life
brand new,
guided by your stars so true.
Some days may break and some may blind,
still keep your heart pure and kind.
When all my poems are full and
done,
my love remains, my angel son.
I’m proud to know I was the one
you called Mama, my precious son.
AK 20.8.25
Raja-aitoja
kaikkialla,
ihmisiä
karsinoissaan,
väärän värisiä,
väärin kokevia,
väärin ajatuksin,
väärin rakastavin
ja vääränväristen
lippujen alla.
Aikakausi
sentään,
halusimme
tai emme,
yhteisesti on
viimeisemme.
Sen jokainen
siis eläköön,
miten kuten,
lailla lampaan,
lailla suden,
tavan mukaan.
Kuka siellä?
Ei kukaan.
AK 16.6.25
Peittyy taakse ikkunasi
yöhyt, heittyy tuvassasi
varjot lattiaan.
Vaisut, vierot, kuvajaiset
ajatuksin kummin, tummin,
käyvät kulkemaan.
Kiemurtavat yli maton,
seinän viertä, hirttä katon,
nukus, lapsi, vaan.
Nukus, ettet huolta kanna,
uutimies auki anna
jäädä akkunaan.
AK 29.5.2025
.jpg)
Täällä minäkin,
ihmisen vähissä vaatteissa,
haaveiluissa, aatteissa,
enkeleiden
ja jumalien seurassa,
kiveltä kivelle hyppelin,
puikkelehdin
paljain jaloin
puiden lomitse.
Milloin sammakoita,
milloin lintuja
kuuntelin,
olinhan kaikessa mukana
ja siinäkin, mitä tapahtui,
ja siinäkin, mitä ei.
Täällä koetin
syntyjä syviä pohtia,
kohtaloni kohtia,
tulemisen
ja menemisen välejä,
hetkestä henkeä tavoitin,
kuikkelehdin
sinne tänne,
turhan tuville.
Milloin vähin mielin,
milloin tuhat kielin
visersin,
lensinhän mieleni metsiä
ja niitäkin, minne kaipasin,
ja niitäkin, minne en.
AK 23.4.25
Yötä liki,
hiljaisuuden reunalla kuljen.
Kuuntelen, miten tähdet
hengittävät väreileviä
valoviestejään.
Käsissäni
eikö viipyisi lämpö,
joka kerran oli sinun,
joka minusta nyt tahtoo
kohden taivaita
katoamaan. −
Ei sanoilla,
oma rakkaani,
vaan tauoilla on tarinansa
tässä äänettömässä
surullisessa sinfoniassa,
jota luopumiseksi
kutsutaan,
ja joka kuitenkin
aavistaa
aamun ja kevään
ja jokaisen
irti päästämisen
hetken.
Hiljaisuuden reunalla
sinua odotan,
kuljen.
AK 7.4.25
