Täällä minäkin,
ihmisen vähissä vaatteissa,
haaveiluissa, aatteissa,
enkeleiden
ja jumalien seurassa,
kiveltä kivelle hyppelin,
puikkelehdin
paljain jaloin
puiden lomitse.
Milloin sammakoita,
milloin lintuja
kuuntelin,
olinhan kaikessa mukana
ja siinäkin, mitä tapahtui,
ja siinäkin, mitä ei.
Täällä koetin
syntyjä syviä pohtia,
kohtaloni kohtia,
tulemisen
ja menemisen välejä,
hetkestä henkeä tavoitin,
kuikkelehdin
sinne tänne,
turhan tuville.
Milloin vähin mielin,
milloin tuhat kielin
visersin,
lensinhän mieleni metsiä
ja niitäkin, minne kaipasin,
ja niitäkin, minne en.
AK 23.4.25