Marie-Antoinette

Marie-Antoinette,
aneletteko? Ette,
armoa pyöveliltä,
ohi katselette…

- Ah’ anteeksi!
Monsieur, astahdin
kaavullenne,
pilviin tähysin.

Marie-Antoinette,
tajuatteko? Ette,
raivoa, rivouksia.
Te vain hymyilette:

- Ah’ anteeksi!
Monsieur, Teille en
tarkoittanut
mitään pahaa, en.

14.7.12

Inspiration

The Mies: Sitä ollaan sillä tuulella.
Mrs. July: Pysytelkää kaukana!
The Lapset: Mitä ruokana?
Mrs. July: Pilviä! Ja antakaa minun nukkua!

On pukeutunut yöpaitaansa,
takkutukkaansa.
Voisi sanoa: Potato, joka
puhjennut on kukkaansa.

Niin, niin, piikitelkää!
On viisaampi koko sakkia.
Lukee runoutta. Ahmatovaa
ja Boris Pasternakkia.

Tässä kuussa elän itselleni,
en teille. Teen tasan mitä huvittaa.
Mitäpä te tajuatte, te ette
kesken runon vaihda persoonaa,

ette osaa. Pois edestä! Kadotkaa,
ennen kuin putoaa meteoriitti.
(Sillä sellainen on tulossa Brightoniin.)
− Kulta, mansikoita, Rieslingiä, kiitti.

Ensi yönä, who knows,
menemme taas naimisiin.
Sitä paitsi, en ole vielä päässytkään
häämatkoillani Englantiin.

9.7.12

Olemme samoja rivejä lukeneet

Älä surua sen tähden kanna,
mennä anna, ettemme koskaan
kohdanneet. Jos runoni luit, runoni luit,
olemme samoja rivejä lukeneet!
Samoja rivejä luimme.
Säkeisiin, suttuisiin, sokaiseviin,
puutteemme puimme.
Emme ole eronneet,
jos runoni luit,
runoni
luit.

Älä surua sen tähden kanna,
mennä anna, ettemme koskaan
kohdanneet. On kohta jo yö, on kohta yö...
Olemme samoja tähtiä katselleet!
Samoja tähtiä näimme!
Mietteisiin, etäisiin, lohduttaviin,
yhteisiin jäimme.
Emme ole eronneet,
jos runoni luit.
On kohta
yö.


25.6.12

Kohtalona

Yksin jäit. Jatkettava on.
Vain kello saman lyö kuin silloin…
Minuutit yksinäisin illoin,
ne tunnet, yksitoikkoisuuden,
sen lohdun, lohduttamaton.

Jäit yksin. Katseesi on etäinen.
Kuin sokeasti, alaston,
täydellisen tunnet tyhjyyden.
Sait tajun, tajuamaton,
sait mielen, syyn sait, sait kaipauksen.

Ja vapauden, vapautumaton,
vaan kohtalona jokaisen
on yksinäisyys rajoittamaton.

24.6.12

En neuvottele rakkaudesta

Sen sanon suoraan heti nyt,
en neuvottele rakkaudesta!
Jos rakastat, rakastat!

Sen sanon suoraan, sydäntä
et bensiinillä lämmitä!
Jos sytytät, sytytät!


1.6.2012

Lupaus

On jokaisella kaipaus kauas sisällään,
kuin kadotettuun tuonne jonnekin,
kauneuteen, silmiemme surua
vie hymyyn, rakkaani!
Ei mikään milloinkaan voi meiltä kuolla!
Ei kokonaan, se mahdotonta on!
Kun kevät on, kun syksy, kuulet linnut,
oi yhä, mitä tunsin, tunnen nyt!

Kai lähestyvät tähdet yöllä toisiaan,
kuu kaipaavana veteen heijastuu,
siritys kaskaan − katkeaa
ja jatkuu, rakkaani!
Ei mikään milloinkaan voi meiltä kuolla!
Yö raukenee vain aamun kuulauteen.
Jos unta vain, ei muuta, unta sitten,
oi hellin, viipyilevin suudelmin!

31.5.12

Pikkukaupungin laulu

Niin, elää Perämeren rannalla
kaupunki soma, pieni, nukkuva.
Ei tapahtua yhtään mitään voi,
vain tuuli, jos ei nuku, huminoi.

Lapsetkin tietävät sen, tuijottaa
ei sovi siellä vastaantulijaa.
Siis vieras, aivan turhaa odottaa,
et ystäviä ihan heti saa!

On se noita ilmoja pidellyt,
ja mistähän se tuuli tuulee nyt?
Illaksi jospa se jo selkenee.
Se sadetta ei aio eikä tee.

Niin, joskus tuntuu, olen muualta,
vieraita ovat joka ainoa.
Pois lähdin yhteen aikaan, mutta sen
vain sisälläni pidin vaieten.

Kuitenkin, jonkinlaista elämää
voit saada, kokeilepa viheltää!
Kas vihellys ja kaikenlainen muu
erilainen heti erottuu.

28.5.12