Keväällä, aikaisin

Ajan juoksua.
Kuka ehtii?
Yhtä tyhjää – tiedän sen.

Kevään tuoksua!
Koivu lehtii!
Istahdanpa, kuuntelen.

Kauneus kysyy
katsojaansa,
sydämellään näkijää.

Hetki pysyy!
Unelmaansa
yltää, joka ymmärtää

linnunlaulua
− peippo lienee?
Onpa tullut aikaisin!

Taivaantaulua −
tuon se tiennee
tekijä jo jotakin.

11.4.13

Mitä lie ollut

 
Pitkä lie ilta ja pitkä lie yö.
Kumpi lie sydäntä syvemmin syö?
Lyhyt lie onni ja lyhyt lie suvi.
Mitä lie ihmisen leikki tai huvi?

Mitä lie ollut? Mitä muuta,
palanen maata, pala kuuta,
pilviä joku, tähtiä, merta,
sadetta, jota lie kuunneltu kerta.

Mitä lie ollut? Suudelma, syli!
Hetkiä, joista ei päästykään yli!
Väliä hällä… muutakin lienee. 
Elämä antaa ja elämä vienee.


4.4.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon

Elegia

 
Toinen totuus

Ei ovi käynyt, auennut.
Vain tuuli koputti.
Vain uni, tyhjiin rauennut,
vastaan hoputti.

Jäät oven suulle seisomaan.
Jäät yksin, yökkönen.
Ja yö, se soittaa huilustaan
kylmän sävelen.

Tai: ovea ei laisinkaan,
tai ketään tulijaa,
ei perhoa, sen unta, ei
tuulta haikeaa.

4.4.13

INRI runo Unennäkijästä

Hän ihmeitä teki kyllä,
kukisti kuoleman,
käveli vetten yllä,
paransi sokean.

Ei loppunut hääviini,
sen muisti Kaanaan maa.
Ja turhaa oli pyyntö:
"Ei näistä puhua saa."

Niin hoosiannaa lauloi
se kansa piankin,
vaan kuka tietää, miksi
se päästi ryövärin.

Ja ylimmäiset papit
temppeleissään vain
pitkää, pitkää siestaa
viettivät perjantain.

"Nyt auttakoon, jos pystyy
itseään, eikö niin?"
Näin puhuivat. Kukko kiekui.
Ja jossain jo juhlittiin

ja muisteltiin ja puitiin
kansan olemusta,
joka - yhtäkkiä kuin taivas! -
voi ollakin noin musta.

Niin hoosiannaa lauloi
se kansa riemuissaan,
vaan vielä innokkaammin:
"Ristiinnaulitaan!"

 

Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

Elegia

Yksi totuus

Niin menee päivä menojaan,
ei palaa vuodetkaan.
Ei kaipaa kevät kukkiaan,
tai tuuli tupiaan.

Ne menevät. On mentävä.
Et pääse sinäkään.
Kun saavut, saat jo lähteä
yön selkään, pimeään.

Vaan fagottia joutsenen
jos käännyit kuulemaan,
sait yhden tietää totuuden:
Se palaa uudestaan!



17.3.13

Heinä se heiluu

Louhen tytär laulaa

Heinä se heiluu sinne ja tänne,

henkää, huokaelee.

Ai, lainetta laakaa, lintua vaakaa!
Outoja ounastelee…

Mitäpä se mielin, myöten myöty?

Loihen näkyjäni!

Sulhasta tuotiin ja hääni jo juotiin.

Voi minun päiviäni!

Hiukset on pantu palmikoille,

kauas kulta kiiltää...

Ai, keveätä kenkää! Tanssin ja enkä

lopeta vaikka viiltää!

Mitäpä se mielii heinän varsi?

Heiluu sinne ja tänne.

Ai! Elosta tästä eloon vain toiseen

vien minun päiviäni.


6.3.2013
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

Mitä varten

Syksy se nurkkia
kulkee ja kiertää,
sisintäni hiertää
yks murhe uus.
Ikävääni setvii se
tutkien tuota,
mitä varten luotani
lähditkään.

Tuuli voi viiltää
ja sielua syödä,
kipu yksi lyödä
voi karvaimmin.
Yhteen mikä saattoi ja
eroon mikä johti?
Mitä varten hohti ne
tähdetkin?

Syksy se sisintäni
muistaa ja kuulee,
puissaan kun tuulee
ja ryskyää.
Huutaen, huo'aten,
tutkien tuota:
Mitä varten luotani
lähditkään?

27.11.2012
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.