Lie
elämää on
kahtalaista,
mennyttä
ja tulevaista.
Ja
sitten vielä
hetki tämä,
jota etsitään
elämäntehtävänä.
Runoillaan,
niin
kuin se
tarpeellista olisi –
.
Kenelle?
Täyttää
tehtävän sen
ajan kärki.
Muistan
hetken,
joka sydämeni
särki.
AK 14.1.2021
Säv. Juha Lehmus 15.1.2021
Rakkaani,
rakkaimpani,
uneksuvasilmäinen rakkaimpani,
joka aallon
lailla keinuat
hiljaisuuksien rannoilla,
rakkaani,
rakkaimpani,
väistyväkatseinen rakkaimpani,
joka vaaran
tähden houkutat
jyrkänteisille vuorille,
onko
millään muulla väliä,
kuin sillä, että me olemme
yhdessä,
ja että yö on sädehtivän kaunis
heijastaen
rakkauttamme
toisiamme kohtaan,
toisillemme vain?
Ja
jos tuhannen laulua laulan
kuin yhden ainoan,
ja
tuhannen kaipauksen kautta
sinua rakastan,
ja merta sinun
silmissäsi,
ja tuulta sinun hiuksissasi,
ja yötä,
ikuisesti ihanaa,
rakkaani, rakkaimpani,
tuulihiuksinen
rakkaimpani,
surunsuloinen rakkaimpani,
mitä sen on
väliä?
Uniemme loppuun asti,
toisiamme
kohtaan,
toisillemme vain.
AK 9.1.2021
Säv. Juha Lehmus 13.1.2021
Unohda vaellus ja tie
ja jalkojesi alta maa,
unohda käskyt,
joita on määrä
noudattaa,
ja kaikki se muu
opittu,
joutava.
Unohda epäily, älä
enää uskalla.
Anna kätesi,
ja se kauniisti
– aivan itsestään –
tervehdykseen, katsohan,
nousee viehkeään.
Sillä ennen kuin
sen huomaankaan,
– kas, unohda –
käsisuudelman kumarsi
herra Kuolema.
Sinun lämpösi on uninen talja,
juuri minua varten luotu.
Sinun hengityksesi on
pehmoinen ansa
leukasi alla.
Siihen minä kaipaan.
Sinun rintasi on valtameri,
voimakas ja tyyni.
Siihen minä lepään
kuunnellen sen rytmiä,
tullen osaksi
armotonta unelmaamme,
josta en välitä tietää,
miten susia tai lampaita
olisimme toisillemme
taistelumme lopuksi.
Entäpä kätesi.
Pidä minusta lujasti!
Vie minut kaikkialle.
Vie minut pesääsi.
Sano minulle, rakkaani,
etten unohda,
minun nimeni
vielä kerran.
AK 2.1.2021
Säv. Juha Lehmus 5.1.2021
Ainasylvialle
Niin on hiekanjyvä
kämmenellä.
Niin on hymy hyvä
tyttösellä.
Niin on mahti, tahti
elämän.
Niin on tähden -
unennäkijän.
Vaan lennä, tähti!
Välkä vielä kerta!
Lennä mustaa
avaruuden merta
kaarin suurin,
vaikka sammuvin,
täytä tytön
toive hiljaisin.
27.12.2020
Säv. Kaj Chydenius 27.12.2020
Säv. Juha Lehmus 1.1.2021
1858
Hamppulintu,
unenveli pieni,
surun siipi,
ilon ikävä,
varpu pieni,
sinä, joka aina
lauloit ikkunani
likellä.
Laula vielä,
pieni lohduntuoja,
vielä viivy,
ethän lennä pois,
vielä laula
maailmasi kaunis,
että helpompaa mun
elää ois.
Hamppulintu, sinä, sielulintu, joka tunnet tummat sävelet, laula vielä ikkunani alle toiset maat ja unet kaukaiset.
Tähän tulin.
Tähän asti pääsin,
mutta miten kauan tulinkaan,
miten vähän kuljin,
tätä sanomaan,
että sinua rakastan.
Eikä minulla ollut mitään
tuomisia,
muuta kuin tämä
tähänastinen elämäni,
nämä käteni,
tämä sylini,
joka on kuin sinua varten tehty.
Nyt näen sinut.
Nyt vasta näen,
kuin ensi kerran elämässä.
Kosketa minua.
Sano, että en tullut turhaan.
Sillä enhän voi kuolla,
ennen kuin olen päässyt perille.
Eikä minulla ollut mitään
tuomisia,
muuta kuin tämä
tähänastinen sydämeni,
nämä silmäni,
tämä sieluni,
joka on kuin sinua vaille valmis.
Mutta sano,
että olemme nyt tässä
ja että tämä, mitä tapahtuu
on nyt täydellisesti totta.
Mutta sitä älä sano,
että unelmoin tai näen unia,
valehtele mieluummin.
Tahdon ikuisesti jäädä
lähellesi.
Säv. Juha Lehmus 11.11.2020
