Rakkaan syli

Kuin koto rakkaan syli.

Ei muusta huolta mitään.

Ja miksi pitäisikään,

vie rakkaus kaiken yli

ja loistaa valon tavoin.

Jos altis kyynelille,

jos luotu kaipaaville,

vain toivoon on se avoin.

AK 27.5.23

Tuutululla

Nukku-, nukku-, nukkumatti

kopistelee ovella jo.

Kyselee, jos saisi tulla

porstuasta peremmälle.

Tuota toispa tuliaista,

univellii valkeaista,

tähtiöistä kultapeittoo

piltin pienen, parhaan päälle.

Nukkuis, nukkuis, kaunokainen,

kauas laukkais ratsullansa,

hyräis, hyräis, kissa harmain

tuutulullan rukistansa.

Nukku-, nukku-, nukkumatti

oven sulkis aivan hiljaa,

kulkis toisen tuvan luoksi,

kyselis, jos saisi tulla

univellin hyvän tuomaan,

tuutulullan, tuutulullan.

AK 25.5.23
Säv. Juha Lehmus 27.5.23

                                       

Uunilintu, unilintu

Uunilintu, unilintu −

yksin laulat kaiken alla,

tyhjyydessä, tyhjän päällä,

surun reunaa kaikkialla.

Piiloistasi, piisku pienoin,

vienoin, helät, virttä vierrät

hienoin kielin illan tullen,

sydäntäni hiljaa hierrät

kaiken alla kauneimmasti,

uunilintu, unilintu –

tyhjyydessä, tyhjän päällä,

haman laitaan, loppuun asti.

Huhtikuuta −

On huhtikuuta, sulakuuta, leskenlehtikin.

On joka kevään ilon humahdus.

On valon hurma, talven surma, uusiin silmuihin.

On yhtäkkinen onnen aavistus.

On rohkeutta elää! Ja rakastaakin, niin!

On hulluus, joka järjen valjastaa!

On pitkää iltaa, aikaa jäädä helliin mietteisiin.

On sata syytä pyytää suudelmaa.

On huhtikuuta, sulakuuta, räystäät tiplattaa!

On ehdittävää − en voi odottaa!

Oi, huhtikuuta − maata näyttää, kukat luvatkaa!

Oi, luvatkaa, hän vielä rakastaa!

AK 1.5.23
Säv. Juha Lehmus 2.5.23

Sinua muistan

In memoriam Osmo Pekonen

Minulla on täällä meri jäillä, sinua muistan.

Olkoot säkeesi kevyet ja iloiset,

missä kuljetkaan, valmiit kaikkeen,

niin kuin olivat ne täällä.

Kevättä on täällä, valon väike, sinua kaipaan,

sanoja sinulta – kirkkautta säihkyen,

missä kuljetkaan, valmis lauluun,

lailla ritarin, oi olet!

 

AK 1.5.23

Kaksi ajatelmaa taiteesta

I

Taide lohduttaa. Taide avaa meissä piileviä
eettisyyden kykyjä kulkea kohti sitä,
mikä on hyvää, kaunista ja oikein.

II

Taide tuo ihmiset lähemmäksi toisiaan.
Taide antaa hahmon ja kielen yhteisille kokemuksille,
niillekin, jotka vielä odottavat löytämistään.

9.4.2023

Sana

Jos alussa oli sana, 

sattumalta sana,

ja sana, sattumalta,

Jumalan tykönä?

Ja jos Jumala sanaa kuuli, 

kauniiksi sen luuli,

ja, katso, vieno tuuli 

sen iti Eedeniin –

niin laulavat ihanat linnut!

Soljuvat sormet yhteen!

Ei ole sanoja liikaa, 

turhia laisinkaan −

niin laulavat ihanat linnut!

Soljuvat sormet yhteen.

Ei ole sanoja liikaa,

Jumala hymyilee.

Jos sattuukin kaikenlaista,

käärme pettää naista?

Jos mitään heiltä puuttui 

Jumalan tykönä?

Ja jos aikakirjaa jo monta, 

synkkää, onnetonta, 

yön, karkotusten, teillä 

sen jälkeen sanailtiin −

niin vaikerrus tuhansin vuosin!

Itkevät ruusut taivaan!

On sana tullut ja mennyt, 

tokko on ollutkaan −

niin vaikerrus tuhansin vuosin!

Itkevät ruusut taivaan!

On sana tullut ja mennyt,

Jumala vaiennut.

AK 7.4.23
Säv. Juha Lehmus 21.4.23