Vain askel on unien kunnailta,
käden ojennus – katoava,
vaan aamu on pitkä ja hiljainen,
paluuni yksinäinen
tähän outouteen, jota kutsutaan
päiviksi elämän,
sen hetkiin, kysymyksiin.
Tahtoisi palata en.
Käden ojennus vain, miksi tulitkaan!
Et viereeni kuitenkaan jää!
Vain aamu jää pitkä ja hiljainen,
vuoteeni yksinäinen.
Tulit mukaani taas, miksi tulitkaan!
Vaan tule sittenkin!
Vain askel on unien kunnailta,
käden ojennus – rakkaani.
AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 18.2.24
Tietääkö taivas, tietääkö kukaan,
miksi en mennytkään mieleni mukaan?
Miksi on ollut tuo suunnaton syli
kurkottaa, tahtoa tyhjyyden yli,
aikaa sen verran, ettei se riitä?
Milloin, jos milloin, sain selvyyden siitä?
Hiljaa on taivas, tai mene ja tiedä,
nielaisi vastauksen − taisi sen viedä.
Laula minulle tähtien kehtolaulu.
Soita minulle kosmoksen salaisuus.
Kerro minulle kuutamosatua ihmeellisestä sillasta
ja sieluista sen kannella.
Kiedo minut hymysi pauloihin, hyräile vain.
Kuinka monta pyyntöä mahtuu elämän uneen?
Maalaa minut silmiesi siniseen.
18.1.24
Säv. Juha Lehmus 21.1.24
Sammui ihmiskunnan yltä
viimeinenkin tähti.
Ei kuultu enkeleitä, tai −
pettikö muisti, sydän,
järkikö lähti?
Kuultiin koston karuselli,
kerran vielä kadotuksen sointi.
Mikä vointi?
AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23
Meri, joka ennen lauloi, valittaa − .
Tuuli, joka hyväili hiljaa − .
Toisin, tyhjinä rannat nyt − .
Sinä – et täällä! Et täällä.
Kaipaus vaiennut kurkottaa
eteenpäin, omaansa muistaa:
hengitän kaulaasi vasten,
hengitän sanoitta kaiken.
Miten voisin? Ranta on eri!
Meri on mikä vain meri!
Tuuli on mikä lie tuuli vain!
Sinä – et täällä! Et täällä.
AK 20.12.23
Säv. Juha Lehmus 23.12.23
Elämä, olit tuntematon polku,
unen varjoista raskas.
Elämä, olit onnen arpa
ja säihkyvä symbaali,
kuunkeltaisen virran töyräällä
rakas trubaduuri sanoin katkerin.
Mitä vielä olit elämä?
Mitä muuta annat elämä?
Annan mustarastaan mustin huiluin,
taivaan yllesi kylmin kuiluin,
maan liljojen hiljaisuuden,
maan liljojen hiljaisuuden.
AK 18.12.23
Säv. Juha Lehmus 19.12.23
Mitä tarvitsin? En paljon.
Olin vähään tyytyväinen,
valoon, joka siinsi,
metsänhuminaan.
Mitä tarvitsin? Vain kaiken.
Olit maailmani, muista
aarteista en tiennyt,
enkä tietää tahtonut.
Tuulensuojaa, rakkautta,
leivän tuoksu, syli lämmin.
Tulen räiskyyn unohtuisin,
puhuisit uneen taas.
Valoon silmissäsi!
Metsään tuoksussasi!
Leivänpalaan kädestäsi,
sanoihisi jäin!
Mitä tarvitsin? En paljon.
Olin vähään tyytyväinen.
valoon, joka siinsi,
metsänhuminaan.
AK 21.11.2023
Säv. Juha Lehmus 22.11.2023
