Sateen laulusta virran juoksusta

 

Sateen laulusta sinulle lauluni teen,

sinulle lauluni teen,

vaan ei siihen sanoja laisinkaan,

koska ei ollut sinuakaan.

Ei siihen sanoja,

ei ollut laulua,

ei mitään sadettakaan,

mutta silmäni kauas

kohottaa saan

sateen laulua

kuuntelemaan.

Virran juoksusta luoksesi veneeni teen,

luoksesi veneeni teen,

vaan ei siihen tulijaa laisinkaan,

koska ei ollut minuakaan.

Ei siihen tulijaa,

ei ollut venettä,

ei virran juoksuakaan,

mutta kaipausta kauan

odottamaan,

virran juoksua

katselemaan.

18.6.24 klo 13.36
Säv. Juha Lehmus 19.6.24

Kevätkulta laula vielä − Kajlle

 

In memoriam Kaj Chydenius

Keveä. −

Kevään tie. −

Syksyn tie se surkeampi.

Kylmät ovat syksyn tuulet.

Kevättuulet armaammat lie.

Laula vielä! Kevätkulta!

Kaarra pilven pientareella!

Laula, mitään muistamatta,

itse kun en millään saata.

Toisaalle. −

Toinen tie. −

Tutumpi sen laulu kyllä,

syksyn suuren akkunalla,

syksyn aution akkunalla.

Koska on nyt kuultu sekin,

kevätkulta, laula vielä!

Valon väikky! Onnen läikky!

Itse kun en millään saata.

Raahessa 19.5.2024

Aunimarjut Kari

Säv. Juha Lehmus 21.5.2024

Kesäkuun yö

 

Hohtava pilven lonka,

mustikan sininen taivas,

lempeä tuulenviri,

väreilee hopeapaju.

Kuuntelen porraspuulla,

yö on kuulijan unta,

jossakin takana metsän

kujertaa kyyhkynen.

Ei ole aamua, iltaa,

luonnon loputon satu.

Onpahan yötön yö vain.

Oi, jospa ei päättyisikään!

 

Mieli jotakin kohti

irtautuu korkeammalle,

unohtuu matkalle sinne,

hymyilee lähtiessään.

17.6.24 klo 2.24

On kipua − Emily Dickinson

On kipua — niin täyttä —

se kuin kaiken niellen —

hornan hurmokseen peittäen —

niin että muisti vois

kaihtaa — halki — poikki sen —

kuten pyörtyminen —

suo säästää — päästää valvoen —  

luu luulta putois pois.

Emily Dickinson, There is a pain
Suom. Aunimarjut Kari 14.6.2024

Täytyi vain jatkaa

Mieltä tai ei, meidän täytyi vain jatkaa,

eteenpäin elää yön yli matkaa.

Askeleet veivät, jossakin kuljet,

oven jo uuden jälkeesi suljet.

Uneksin, melkein kosketan kuuta.

Sydäntä kuulen, kerronkin muuta.

Silmäsi katsoivat! Käännä ne pois!

Kunpa en koskaan katsonut ois!

Taivas jos kaartuikin lännestä itään,

auringon alla löysinkö mitään. −

Mieltä tai ei, meidän täytyi vain jatkaa,

eteenpäin elää yön yli matkaa.

4.6.2024 klo 2.24
Säv. Juha Lehmus 5.6.2024

Tulo Haadekseen − Edith Södergran

 

Ikuisuuden rantaa katson,

kuulen virran huminaa,

pensaissaan kuoleman soittavan

monotonista melodiaa.

Miks vaikenit, kuolema, nyt?

Olemme kaukaa saapuneet

ja nälkäiset kuulemaan,

ei ole ollut meillä ammaa,

joka laulaisi kuin sinä.

Seppeleeni, jota kantanut en,

vaiti jakoihisi tuon.

Sinä näytät minulle ihanan maan,

korkeat palmut sen,

ja lomitse pylväsrivien

aallot kaipauksen.

Edith Södergran, postuumi 1925
Suom. Aunimarjut Kari 24.5.2024
Säv. Juha Lehmus 27.5.2024

Ei ole mitään − Edith Södergran

Ole rauhassa, lapseni, ei ole mitään,

ja kaikki on niin kuin näet: metsä, savu ja pakenevat kiskot.

Jossakin kaukana, kaukaisessa maassa,

on sinisempi taivas ja ruusumuuri,

tai palmu ja lempeämpi tuuli – ja siinä kaikki.

Ei ole mitään enempää kuin lumi kuusten oksilla.

Ei mitään suudeltavaa lämpimin huulin,

ja kaikki huulet ajan mittaan jäähtyvät.

Mutta sanot, lapseni, että sydämesi on vahva,

ja että on parempi kuolla kuin elää turhaa.

Mitä halusit kuolemalta? Tunnetko vaatteidensa inhan vastenmielisyyden,

ja ei ole mitään iljettävämpää kuin kuolla oman käden kautta.

Meidän pitää rakastaa elämän pitkiä sairauden tunteja,

ja ahtaita kaipauksen vuosia,

niin kuin niitä lyhyitä tuokioita, joina erämaa kukkii.

Edith Södergran, postuumi 1925

Suom. Aunimarjut Kari 5.5.2024

Säv. Juha Lehmus 8.5.2024