Olemme samoja rivejä lukeneet

Älä surua sen tähden kanna,
mennä anna, ettemme koskaan
kohdanneet. Jos runoni luit, runoni luit,
olemme samoja rivejä lukeneet!
Samoja rivejä luimme.
Säkeisiin, suttuisiin, sokaiseviin,
puutteemme puimme.
Emme ole eronneet,
jos runoni luit,
runoni
luit.

Älä surua sen tähden kanna,
mennä anna, ettemme koskaan
kohdanneet. On kohta jo yö, on kohta yö...
Olemme samoja tähtiä katselleet!
Samoja tähtiä näimme!
Mietteisiin, etäisiin, lohduttaviin,
yhteisiin jäimme.
Emme ole eronneet,
jos runoni luit.
On kohta
yö.


25.6.12

Kohtalona

Yksin jäit. Jatkettava on.
Vain kello saman lyö kuin silloin…
Minuutit yksinäisin illoin,
ne tunnet, yksitoikkoisuuden,
sen lohdun, lohduttamaton.

Jäit yksin. Katseesi on etäinen.
Kuin sokeasti, alaston,
täydellisen tunnet tyhjyyden.
Sait tajun, tajuamaton,
sait mielen, syyn sait, sait kaipauksen.

Ja vapauden, vapautumaton,
vaan kohtalona jokaisen
on yksinäisyys rajoittamaton.

24.6.12

En neuvottele rakkaudesta

Sen sanon suoraan heti nyt,
en neuvottele rakkaudesta!
Jos rakastat, rakastat!

Sen sanon suoraan, sydäntä
et bensiinillä lämmitä!
Jos sytytät, sytytät!


1.6.2012

Lupaus

On jokaisella kaipaus kauas sisällään,
kuin kadotettuun tuonne jonnekin,
kauneuteen, silmiemme surua
vie hymyyn, rakkaani!
Ei mikään milloinkaan voi meiltä kuolla!
Ei kokonaan, se mahdotonta on!
Kun kevät on, kun syksy, kuulet linnut,
oi yhä, mitä tunsin, tunnen nyt!

Kai lähestyvät tähdet yöllä toisiaan,
kuu kaipaavana veteen heijastuu,
siritys kaskaan − katkeaa
ja jatkuu, rakkaani!
Ei mikään milloinkaan voi meiltä kuolla!
Yö raukenee vain aamun kuulauteen.
Jos unta vain, ei muuta, unta sitten,
oi hellin, viipyilevin suudelmin!

31.5.12

Pikkukaupungin laulu

Niin, elää Perämeren rannalla
kaupunki soma, pieni, nukkuva.
Ei tapahtua yhtään mitään voi,
vain tuuli, jos ei nuku, huminoi.

Lapsetkin tietävät sen, tuijottaa
ei sovi siellä vastaantulijaa.
Siis vieras, aivan turhaa odottaa,
et ystäviä ihan heti saa!

On se noita ilmoja pidellyt,
ja mistähän se tuuli tuulee nyt?
Illaksi jospa se jo selkenee.
Se sadetta ei aio eikä tee.

Niin, joskus tuntuu, olen muualta,
vieraita ovat joka ainoa.
Pois lähdin yhteen aikaan, mutta sen
vain sisälläni pidin vaieten.

Kuitenkin, jonkinlaista elämää
voit saada, kokeilepa viheltää!
Kas vihellys ja kaikenlainen muu
erilainen heti erottuu.

28.5.12

Vainajala

Ei äänen ääntä siellä,

tulijaa tiellä…

Mikään ei häily,

enää ei lehahda
oksalta puun.

Ei muiston muistoa siellä,

katkeraa niellä…

Mikään ei tunnu,

enää ei hyväile
tuulonenkaan.

Älä, rakkaani,
luoksesi halaa

Vainajalaa!

Viileän kädellään

piti jo lähellään,

syliinsä kutsui,

kyliin niin

hiljaisiin…

Älä rakkaani,
minua kysy,

poissa pysy!

Lautta ei kannakaan,

armoa annakaan
lautturi, vie vain

sinutkin

unhoksiin…

22.5.12

Pikku Huhu

Minä olen pikku Huhu.
En pukahda, en puhu
itse sanaakaan,
mutta minusta puhutaan.

Ja joku aina tietää,
ja joku paljon sietää,
ja arvaahan jo sen,
on Huhu syyllinen!

En syntymääni muista,
vaan tietävistä suista,
ihmisien siis,
sen kuulen, muusta viis!

Vaan mitään pikku Huhu
ei pukahda, ei puhu,
niks, naks, tai huomenna
ei ole Huhua.

Sillä onhan myöskin Huhun
− hei vihdoin viimein puhun! −
vapaus, eihän saa
ketään pakottaa.

Vaan joku aina tietää,
ja sattuu, ei voi sietää,
vaan nostaa äläkän,
ison, ilkeän.