MY LOVE, TAKE IT EASY

My love, take it easy. Let's be happy and 
have some coffee. Let's go to bed early. You know,
the time is coming when neither of us will say a word.
You'll get a coffin and I´ll get an urn.

25.8.14

SEN KIRSIKKAPUUN

Minä haluan oman salin.
Oman salin ja salongin,
valkeat liinat,
pitsiverhotut ikkunat.
Ja kirsikkapuun.
Ja hitaan tšehovilaisen elokuun.
Villimintun tuoksun
tuulen tuoman.

Kokonaan toisen aikakauden!
Toisen maailman,
jossa mikään, mikään, mikään
ei minua satuta.
Jostain takaa vainioiden
kyyhkyn kujerrus,
sylissäni kirje,
rakkaan odotus.

Minä haluan rauhan hartioille.
Mielenmaiseman,
jossa kauas, kauas, kauas,
niin kuin nyt, ei kaivata.
Sen kirsikkapuun.
Sen hitaan tšehovilaisen elokuun.
Villimintun tuoksun
tuulen tuoman.

28.8.14

I CAN CLOSE THE DOOR

KAHDEN

Elokuun lämpimät illat. Kypsinä herukat. 
Runsautta kaikkialla. Viiniä ojennat. 
Kuinka kuin kuohahdellen tuulikin pyörryttää.
Oi tätä hellyyttä kaikkeen, kaikkeen pystyvää.

5.8.14

HÄN JOKA KULKEE PIENIN KIIREISIN ASKELIN

Hän, joka kulkee pienin kiireisin askelin.
Hän, joka hihittää peilikuvalleen.
Kääntyykin äkkiä
ovelta takaisin,
ja huivinsa vaihtaa
vaaleanpunaiseen.

Hän, joka aikoo antaa poskelle suukkosen.
Hän, joka punastuu mielikuvistaan.
Herääkin äkkiä
silmänsä peittäen,
on ollut vain pilvissä,
ollut vain unissaan.

Ei uskoa voi, että tämä on totta.
Ei uskoa voi ihmisten kylmyyteen.
Ei uskoa voi, että kaikki loppuu.
Ei muuhun voi uskoa, vain ihmeeseen!
Hän kulkee pilvissään,
kulkee unissaan, mutta
hän kaiken on saava
takaisin paikoilleen.

Hän, joka kulkee pienin kiireisin askelin.
Hän, joka hihittää peilikuvalleen.
Kääntyykin äkkiä
ovelta takaisin,
ja huivinsa vaihtaa
vaaleanpunaiseen.

4.8.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

HEILLE JOTKA NÄKEVÄT

Mihin onnea tarvitsemme?
Onni on varattu kuolemattomille!
Lapsille. Ja vanhuksille. Rakastavaisille.
Heille, jotka näkevät toisin silmin.

Mihin murhetta tarvitsemme?
Murhe on varattu meistä parhaimmille!
Äideille. Ja väsyneille. Yksin jätetyille.
Heille, jotka näkevät sydämellään.

15.7.14

ORAVAN AARRE

Monenlaista näki metsänväki.
Muni peipon pesään muuan käki.
Oravainen, kas, se vainen vaihtoi,
sijaan munan sinisimmän laittoi
kuusenkävyn. Peippo ahkerasti
hautoi. Käpy kasvoi puuksi asti!
Kammiossaan aarre oravalla!
Eivät tiedä kutkaan maailmalla…

Mutta käki, jälkeen saman kesän,
jätti metsän. Teki kelloon pesän.
Siihen kelloon, joka oli puusta,
joka kävystä ja varkaan suusta.
Näki unta, perin ihmeellisistä,
pikkuoravista sinisistä,
jotka kukkuivat kuin konsaan käet.
Alla kellon kuusenkävyt näet.


13.7.14