Vielä on jotain

Ja nyt sanat ovat loppuneet...
Laulettuina laulut...
Kiiteltyinä, niinpä niin,
työt, muistot muisteltuina...

Vai vieläkö jotain: kallion kämmen,
lämpöinen poskeas vasten,
kuohua meren, rauhaa
sinisten pilvien lomaan?

Ja unien piennar?
Ja auringon kultainen, kehräävä kissa?
Vainioitakin kulkea tuolla?
Maata? Punaista tupaa?

Vai vieläkö jotain: jos kanssasi jaan
hiljaisen ilomme läikyn,
tuntematta painoa,
tuntemattakaan muuta!

Niin, vielä on jotain: mitä me muuta,
kuin tuulen ja sateen omaa!
Mitä me muuta, kuin korkeimman
vuoren valloitus!

Niin, vielä on jotain: kallion kämmen,

lämpöinen poskeas vasten,
kuohua meren, rauhaa
sinisten pilvien lomaan.

Ja unien piennar.
Ja auringon kultainen, kehräävä kissa.
Vainioitakin kulkea tuolla.
Maata. Punaista tupaa.

Keijungaisen sukat

Kudo mulle lukki-kulta
hienonhienot sukat,
että eivät ilman jäis
mun pienet varvasrukat.

Kallisteli päätänsä.
Minkä lukki mahtoi?
Saaman piti keijungaisen,
mitä vainen tahtoi.

Tanssi sentään pikkisen.
Puikot tiuhaan sousi.
Juoksi kotiin sukkasin,
kun aamu armas nousi.

28.8.15

Rannalla

Kallion kämmen.
Miten lämmin se onkaan
poskeani vasten.
Meren kuohua, rauhaa,
pilvien lomaan, kun kanssasi jaan
tämän hetken.

1.9.15

Hiilisilmän heijutus

Hiilisilmä, niisku, kultapiisku,
tontun tuoma, takkutukkainen,
aivan arka, armas peikkoparka,
lienet joukkoon, loukkoon ihmisten?

Hissun kissun heiju kylmänkukka.
Susihukka sua ulvahtaa.
Kauan liian luona sinipiian
annoinko mun oman asustaa,

ettet voiskaan poiskaan tuolta olla,
suolta menninkäisten, maahisten?
Sinne siis sä telmi, pikkukelmi,
aamun tullen takas huutelen.

28.7.15

ÄLÄ UNOHDA MINUA

Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo halki myrskyöisten
syksyjen kuuntelin kaivaten?

Tuuli, minun tuuleni,
älä unohda minua,
minun iloani,
minun suruani,
älä, rakkaani, unohda.

Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo läpi loputtomien
talvien luokseni tähysin?

Tähti, minun tähteni,
älä unohda minua,
minun kyyneltäni,
minun hymyäni,
älä, rakkaani, unohda.

Mitä laulaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jota jo yli onnellisien
keväiden omaksi tervehdin?

Sineä täysi on taivas,
eikä päättyä päivä voi.
Miljoonan miljoona vuotta
kallion laakeisiin kiviin
meri painaa suudelman painavan;
Taas kohdataan, taas erotaan.
Tule luokseni, rakkaani, tulethan?
Sinua odotan!

Mitä vastaisin,
tuntemattomalle rakkaalleni,
hänelle, jonka yön mustarastaan lauluna
helkkyen sieluuni piilotin?

Rakas, minun rakkaani,
älä unohda minua,
minun elämääni,
minun kuolemaani,
älä, rakkaani, unohda.

Sillä sineä täysi on taivas,
eikä päättyä päivä voi.

22.6.15

VALKEILLA KUMMUILLA

En paljoa tiedä.
Sitäkään, jos tänään lähden,
tai vielä jään. Minä istun vain tässä
sykkyrässä seinänvierustan lämpimässä
ja katselen oksia koivujen.
Niissä tuuli käy, ja ne heiluvat,
heijuvat hymyten.
Ja minäkin, minäkin olen,
niin saakutin onnellinen.
Se on sitä, kuin melkein tajuais,
jos mihin katsois, aukeais,
tarkoitus hiljainen,
tämä lempeän hiljainen…

Ja koivujen yllä nuo valkeat kummut…
Tuovat mieleeni valkeitten ruusujen ummut.
Näin minä mietiskelen.
(Vain kynän ja paperinpalasen,
mitään muuta tarvitse en.)

Ja kauneus, niin kuin rakkauskin,
nehän tekevät kipeää!
Mutta kas, se on runonkirjoitus
silloin lääkitsevää.
Ja kun jokaista riviään rakastaa,
on kuin astuis lähemmäs jumalaa.
(Sitä tyyppiä, joka noita kumpujaan
valkeita aina kun huvittaa
maalailla, saakutti, saa.)

En paljoa tiedä.
Sitäkään, jos tänään lähden,
tai vielä jään, vaan hyvinpä kuluu
päivä myös näin. Vielä pariksi hetkeksi
istumaan jäin, vai joko nyt ilta jo on?
Se tuo aika on arvaamaton.

Yhden jos vielä riimittelen
seikan sellaisen;
Ei sovi sääliä runoilijaa,
joka otsansa kurtussa kirjoittaa
ja itsekseen jupisee,
joskus itkee ja sitten yks kaks taas
nauraa ja kiljahtee.
Ja kun hän on mennyt, ajatelkaa,
se niillä juhannuskummuillaan vaeltaa
ja vieläkin kirjoittaa.
(Ja se toinen tyyppi kuuntelee,
joskus päätänsä nostaa tai myhäilee,
ja kysyy, jos näyttävät hyviltä
hänen valkeitten kumpujen rivistönsä.)

Juhannuksena 19.6.15