PALOKÄRKI VELJELLEEN

− Pian on syksy ja halla vie elon.
Rauhallisesti,
ja niin kuin ennen,
hiipuminen
on kaiken
elämisen menon.

− Tämän kuulin, veli hyvä,
suulla hongan,
vanhan kelon,
miten kesti
omituisesti
monen metsäpalon verran.

Ja joka kerran
yhtä
oli hämmästyvä,
että sittenkin,
tuli syksy
myöhemmin.

Talvi mitenkuten
selvittiin.
Kevään tullen
maata myöten
kylmänkukkiin,
taikka huutoon

kuoviserkun,
jopas joskus hirvensarviin,
törmättiin.
−  Niin tehtiin,
veliseni, elettiin!
Ja yhtä lailla

veljen lakki
punaisena hohtaa,
−  Syksy iskee, vaan
sen tehköön!
Ei nämä veljet
kovempaansa kohtaa.

Omituisia unelmia

Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun katselen,
miten tulenliekki savuksi kiertyy – kadoten.

Ja hiillos, hehkuvin silmin, joka palaa, katoaa.
Hän lämmitti käsiäni, vaan nyt niitä paleltaa.

Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun kuuntelen.
Kuulen kaiken käyvän unien tupiin – hyräillen.

Ja aamun kultainen kissa hyppää syliin, naukaisee.
Hän kosketti hiuksiani, hän – jälleen ne aukaisee.

16.6.2016

LASSE PIENI

Zacharias Topelius, 1874.

Suurensuureen maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!
Suurempaan kuin uskotkaan,
astut, Lasse pieni!

Siellä kylmää, polttavaa,
Lasse, Lasse pieni!
Isä taivaan aikaan saa
kaiken, Lasse pieni!

Monta kohtaat kulkijaa,
Lasse, Lasse pieni!
Onnellisin Jumalaa
muistaa, Lasse pieni!

Enkelinsä varjellen
käskee, Lasse pieni!
Tieltäs käärmeen jokaisen,
Lasse, Lasse pieni!

Sanohan, nyt tahdotkaan
Lasse, Lasse pieni!
Kotiin vaiko maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!

Suom. Aunimarjut Kari, 2016.

Pienen veneen laulu

Laula: Pienen veneen laulu.
Näe: Iltataivaan taulu.
Kuule: Laivat ulapallaan.
Tunne: Vedet syvät allaan.

Mutta: Tyynny, tuuli, turru!
Mutta: Laannu, laine, murru!
Vaiti tähti! Vaiti heinä!
Mitä välkät, helkätkään!

Kerran: Sydämestä läpi 
syliin sykerryttävään.
Nyt… : − On jo myöhä, 
miksi jäädä pimeään?


22.4.2016
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 23.4.2016

AINON LAULU

Miksi en minä menisi,
menisi, kerran on mieli?
Mieli ei väkisin väänny.
Pää ei käskien käänny.
Siikana selvillä selillä,
piikana kylillä hyvillä,
supajaisin, hupajaisin,
ajan ahtaita pauloja.

Laine, laulat laulamattas.
Tuuli, tuuit tummanakin.
Tähti, sytyit, tähti, sammuit.
Ja minäkö pitäisin lukua?
Kaahluttelen, korja, lintu,
uinpa, ulpukan kukka,
aamun armas-autereita,
veen välkkyjä hopeita.

28.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

KUVASTIMESSA

Kuvastimessa veden
näen lintujen lentävän kaksin.
Oi, kuvastimessa veden
pilvien liplatuksen! −
Mutta sydämen syvyyttäni
et liplata, lintujen lento,
sydämen syvyyttäni
et kosketa, tuulonen.

Mikä on, mikä yltää?
Yltikö syksyinen viima?
Mikä on, mikä koskee?
Koskiko tähtinen yö?
Kesä lie kauan jo sitten
kulkenut veräjän vieri!
Linnut lie lentäneet kaksin
pilvien kuvastimiin.

13.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.