Hyljitty

 

Ei mikään ole mitään.
Huiluni lyön!
Ei mitään, minkä vuoksi.
Särkyköön vain!
Henkäys, toinen...
En tiedä, jos voin…
Soin, hyljitty huilu,
soin kuiluja yön.

Ei mikään meille vastaa.
Huiluni, soi!
Soi tuttuni tumma,
kauemmas soi!
Henkäys, sitten...
En tiedä, jos voin…
Soin, hyljitty huilu,
en muutakaan voi.

Tuutilintu

Laulas, laulas, tuutilintuseni.

Kutsus, kutsus, kultakyyhkyni.

Kutsus, kunnes laulus kohottaisi,

unohtaisi uneen nyyhkyni.

Lennäs, lennäs, leppäkerttuseni.

Lennäs luokse leikkiketojes.

Silmäs suljes, kuljes unenviljaa,

aivan hiljaa tuutimajoilles.

Ja jo laulais tuttu tuutilintu...

Ja jo tuoksuis marjapuuroni...

Ja jo unenpuusta putoaisi

tuutilinnun sulka käteeni...



21.9.20
Säv. Juha Lehmus 24.9.2020

RUNOJA RAKKAALLENI

 

I

Vihreä.
Oi, vihreä kaikkeuden yö,
joka oven tavoin
avauduit,
kun suutelit
minua.

Kultainen.
Oi, kultainen auringon tie,
joka aamuna aaltosit,
kun suutelit
minua.


II

Ennen en ollut nähnyt.
Ennen en ollut tiennyt.
Rakkaani katsoo minuun,
minä katson häneen.

III

Vihreämmät kaikkeuden yötä
ovat rakkaani vihreät silmät.
Kultaisemmat auringonvaloa
ovat rakkaani kultaiset hiukset.

Ja korkealla vuorella odottaa. –
Ja korkealla vuorella odottaa
laivoista valkoisin.


IV

Oletteko nähneet hänen vihreät silmänsä?
Kiellän katsomasta niihin.
Oletteko nähneet hänen kultaiset hiuksensa?
Kiellän koskemasta niihin.
Oletteko nähneet miestä, joka tähtiä kalastaa?
Määrään, tuokaa heti hänet.

V

Olen eksynyt rakkaastani.
Nyt kirjoitan runoja ja valitan.
Nyt kirjoitan runoja tähdiksi,
runoja tähdiksi rakkaalleni,
joka tähtiä kalastaa.

29.7.2020
Säv. Kaj Chydenius 30.7.2020
Säv. Juha Lehmus 4.8.2020

Sävellys: Juha Lehmus 

VUORITIELLÄ

Arvi Kivimaalle

Me tiesimme silloin, mihin
me olemme kutsutut.

Mistä tulin, minne matka vienee?
Tiellä tuulee, elän eteenpäin.
Aamu nousee, kohta ilta lienee.
Pian unta, unohtuvaa, näin.
Olen varmaan ollut onnellinen,
kuullut vuoren kaiun ihmeellisen,
itkenytkin jonkun kyynelen,
mennyt pois, kun muuta voinut en.
Tiellä tuulee, tietä taakse jää.
Unta uutta silmä tähyää.

Me jotakin värisimme.
Me toisiimme katsahdimme.

Vielä kerran kuljen vuoritiellä.
Olet vierelläni, hymyilet.
Maailmassa, kahden vain me siellä.
Mitä etsit, enää kysy et.
Kaiken, kaiken, minkä näen, annat,
järven seljät, pilvet kultaiset!
Silmät suljen, lopun matkaa kannat.
Ylhäällä pois huolet suutelet.
Rakas, tuulee! Tule hakemaan!
Vuoritietä onko ollutkaan?

Tämä päivä on ihme ollut.
On ylösnousemus.  

Kutsuin yön lauluista kauneimman. 2020. ntamo

AK 8.2.2020. Säv. Juha Lehmus 11.2.2020

MUSTARASTAS

Kuule laulusi kutsu ja lennä.

Salli itkusi irrota, mennä.

Nouse vuorille, tiedät minne.

Anna kipusi hellitä sinne,

anna hellitä tähtien lomaan.

Käännä silmäsi mahdottomaan.

Pese pettymys öiseen virtaan.

Jätä toiveesi aikojen pirtaan.

Se jos kaihoa kummallista, -

se jos kaipuun tajuamista, -

se jos ikuisen ikävää, -

se jos hellyyttä hämmentävää, -

mustarastas sentään

vuorilta visertää,

kuule laulusi kutsu ja lennä,

hellyyttä hämmentävää.


28.7.20

Säv. Kaj Chydenius 29.7.20

Säv. Juha Lehmus 30.7.20

Minä laulan

Minä laulan laulua,
pientä,
kenties kaukaista.

Laulan laulun läpikuultavan,
tai väkevän
hämmentävän –

paulan talvilintuineen
ja ajan kauniin kohinan,
josta mitään et tolkkua saa.

Mutta laulan sittenkin!
Ovat laulun langat minussa.
Ovat laulun langat minussa,
et sinä kuitenkaan. –

Minä laulan laulua,
jossa sade uneen tuudittaa,
jossa tuuli puitaan hyväilee,
jossa meri rannan suutelee,
vaan et sinä minua,
vaan et sinä minua. – 

17.7.20
Säv. Juha Lehmus 21.7.20

AANA

Aanan jo sinusta tunnen,
etiäisen eteisestä.
Hulahtaa huoneeseen tuuli.
Sujahtelee tukan alle.
Laulas vielä, porraslauta,
jopa lonksutkin somasti!

Keräänkin käsiini helmat.

Juoksenkin vastalle vallan!
Lienet jo pihalla varmaan.
Kuinka oisit muuallakaan!
Tai, jos vasta teet lähtöä,
tulet sitten illemmalla.

Näin minä, hupakka, luulin.
Etpä tullut, tuli ilta.
Jäähtyi leipä lautaselle.
Sammui se saunan pesäkin.
Oli aana arpapuoli,
etiäinen eksymästä.