Outoa

On sekavaa elämäni.

Ja raskasta on kantaa

kuorta ihmisen.

Vain yössä Pohjantähti

lohdutustaan antaa, kantaa

tähteet jumalten.

Outoa on elämäni.

Sen teiden penkereillä

mitä etsinkään?

Jos etsin yhtään mitään,

uneen käydä siellä, tiellä

vastaan itseään?

Lähteellä

Mihin vertaisin sinua, sinä verrattomin kaikista?

Miten näyttäisin metsäni hymyilyn?

Sinä sydämeni läikkyväinen.

Sinä leikkivä orava.

Mistä löytäisin sinua, sinä kesäöihin pakeneva?

Sinä onneni astin, sinä lauluni untu,

sinä outojen tuulien etäinen kaiho.  −

Miten kuljetaan unien häntää?

Sinä kotkista korkein, kaipuuni helma,

rimmillä lähde, väreitä täynnään.  −

Miten näyttäisin rakkaani hymyilyn?

Minä salaan sen. Ei sinua olekaan.

Runon ja suven päivänä

AK 6.7.23

Silloin minua vielä kerran muista

     

Kun olen mennyt, minua muista,

kauas mennyt, maahan hiljaisuuden,

kaukaisuuden takaa minut muista,

kun syksyn lehdet putoilevat puista.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Minut, kun olen mennyt kokonaan,

muista − kätesi löytää jälleen sain.

Muista, kun olen mennyt kokonaan,

ja katso, mennä on osatotuus vain.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Ja kaikki tuo, mitä suunniteltiin.

mitä toivottiin ja odotettiin,

ja muista taas, mitä suunniteltiin,

ja mistä lakkaamatta haaveiltiin niin.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Jos minut hetkeksi unohdatkin,

älä sure, vaan jatka elämää,

jatka hetket hyvät, vaikeatkin,

voi eteenpäin vain jatkaa elämää.

     Silloin minua vielä kerran muista.

Sydän tietää

On maailman äärissä toisin. 

Ei katsetta lämmintä, hämmentävää. 

Maailman äärissä unohtaa voisin, 

jos mitään ei jäljelle jää? −

Viime itkuni vaikeroisin, 

kaipuun katoamaan,

sydän itkisi, vaikeroisin,

kaipuun luoksesi katoamaan.

On kaukana, kaukana siellä

yön piennar niin lämmin ja levollinen.

Maailman äärissä pitkällä tiellä,

ja sydän on valinnut sen −

mutta tietää, ei sitä kiellä,

kerran putoamaan,

sydän tietää, ei sitä kiellä,

tahdoin silmiisi putoamaan.

AK 14.6.23

Song - John Donne

Tähdenlentoon kurkotan,

kaivan jälleen alruunan.

Vähin vuosin katoan,

orpo, onnun, nilkutan.

Kuulla merenneittä taisin −

kateudenko unohtaisin,

            kielen,

            mielen,

jalon, rehellisen saisin?

Oudot synnyit näkemään,

nuo silmiltä salatut,

vaan eteenpäin, väsymään

käy vasta, kun harmaannut.

Ja kerro kernaan minulle,

jos suotu, tuotu, sinulle,

              naista,

              maista,

on kuunaan luotettavaista.

Ja jos näin ois, hihkaise!

Teen pyhiinvaelluksen,

vaan ellet, en harkitse,

vain varuiksi vilkuilen.

Ja jos ois lihaa, luutakin,

ja viimein hälle kirjoitin,

              kaulaa,

              paulaa,

monen ennen tätä taulaa.

John Donne. Song. 1633-69.

Suom. AK 20.6.2023

Rakkaan syli

Kuin koto rakkaan syli.

Ei muusta huolta mitään.

Ja miksi pitäisikään,

vie rakkaus kaiken yli

ja loistaa valon tavoin.

Jos altis kyynelille,

jos luotu kaipaaville,

vain toivoon on se avoin.

AK 27.5.23

Tuutululla

Nukku-, nukku-, nukkumatti

kopistelee ovella jo.

Kyselee, jos saisi tulla

porstuasta peremmälle.

Tuota toispa tuliaista,

univellii valkeaista,

tähtiöistä kultapeittoo

piltin pienen, parhaan päälle.

Nukkuis, nukkuis, kaunokainen,

kauas laukkais ratsullansa,

hyräis, hyräis, kissa harmain

tuutulullan rukistansa.

Nukku-, nukku-, nukkumatti

oven sulkis aivan hiljaa,

kulkis toisen tuvan luoksi,

kyselis, jos saisi tulla

univellin hyvän tuomaan,

tuutulullan, tuutulullan.

AK 25.5.23
Säv. Juha Lehmus 27.5.23