Sammui ihmiskunnan yltä
viimeinenkin tähti.
Ei kuultu enkeleitä, tai −
pettikö muisti, sydän,
järkikö lähti?
Kuultiin koston karuselli,
kerran vielä kadotuksen sointi.
Mikä vointi?
AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23
Sammui ihmiskunnan yltä
viimeinenkin tähti.
Ei kuultu enkeleitä, tai −
pettikö muisti, sydän,
järkikö lähti?
Kuultiin koston karuselli,
kerran vielä kadotuksen sointi.
Mikä vointi?
AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23
Meri, joka ennen lauloi, valittaa − .
Tuuli, joka hyväili hiljaa − .
Toisin, tyhjinä rannat nyt − .
Sinä – et täällä! Et täällä.
Kaipaus vaiennut kurkottaa
eteenpäin, omaansa muistaa:
hengitän kaulaasi vasten,
hengitän sanoitta kaiken.
Miten voisin? Ranta on eri!
Meri on mikä vain meri!
Tuuli on mikä lie tuuli vain!
Sinä – et täällä! Et täällä.
AK 20.12.23
Säv. Juha Lehmus 23.12.23
Elämä, olit tuntematon polku,
unen varjoista raskas.
Elämä, olit onnen arpa
ja säihkyvä symbaali,
kuunkeltaisen virran töyräällä
rakas trubaduuri sanoin katkerin.
Mitä vielä olit elämä?
Mitä muuta annat elämä?
Annan mustarastaan mustin huiluin,
taivaan yllesi kylmin kuiluin,
maan liljojen hiljaisuuden,
maan liljojen hiljaisuuden.
AK 18.12.23
Säv. Juha Lehmus 19.12.23
Mitä tarvitsin? En paljon.
Olin vähään tyytyväinen,
valoon, joka siinsi,
metsänhuminaan.
Mitä tarvitsin? Vain kaiken.
Olit maailmani, muista
aarteista en tiennyt,
enkä tietää tahtonut.
Tuulensuojaa, rakkautta,
leivän tuoksu, syli lämmin.
Tulen räiskyyn unohtuisin,
puhuisit uneen taas.
Valoon silmissäsi!
Metsään tuoksussasi!
Leivänpalaan kädestäsi,
sanoihisi jäin!
Mitä tarvitsin? En paljon.
Olin vähään tyytyväinen.
valoon, joka siinsi,
metsänhuminaan.
AK 21.11.2023
Säv. Juha Lehmus 22.11.2023
Eino Leinolle
Virta on vinha, ja virta on lauha.
Noutaa rintaani kaipaus,
niin kuin ois virralla tahto ja mieli,
kieli mun sieluuni soutaa,
soutaa kaivattu rauha.
Ilta on outo − on iltamme seessä.
Työntää tyynellä Tuoni.
Kyydistään kyynel ja toiveesta toinen,
voinen ne maksuksi myöntää,
myöntää silmäini veessä.
AK 13.11.23
Kynäni kylmä,
kulkija arka,
piirtele piirun
verran vain,
tähtiä myöten,
tähtiä ilman:
vaikeus – haikeus
ihmeellinen!
Kiellä ja kiitä,
lausuhe, laita:
kaunis on muistossa
kuunkuvanen,
syysillan säkeitä
muutama sarka,
hengen helkyt –
yö etäinen.
AK 7.11.23
ovat tyhjiä sanat ja silmät,
kuollutta laulu ja tuuli,
on maailma lakannut, poissa,
pudonnut radaltaan.
Jospa laulaisit, ulappa, vielä!
Oi, jos, tähdet, te vapisisitte!
Linnut, toisitte sanan!
Kääntäisit, tuulonen, ajan!
On vain autiutta, loputtomuutta,
hetkeä, jota ei enää,
on kallion uurteisiin kaipaus
iäksi mykistynyt.
Jospa lämpösi tuntea saisin!
Sinun sylissä pois putoaisin!
Laula, ulappa, vielä!
Tähdet, jos vapisisitte.
AK 30.10.23
Säv. Juha Lehmus 30.10.23