Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

24.2.2024

I had already laid bare my heart

 


When the wind dozes in the embrace of the tree,

and the birds fall asleep side by side,

silence begins its lonely,

melancholic song.


Sleep, sleep, oh beloved wind,

rest, oh gentle birds,

I had already laid bare my heart

for the arrival of mournful songs.


When the wave settles in the embrace of the shore,

and the stars remain eternally silent,

a person understands his lonely,

solitary journey.


Sleep, sleep, oh beloved wave,

rest, oh gentle stars,

I had already laid bare my heart

for the arrival of farewell songs.


AK 24.2.24




19.2.2024

Mitä te kerrotte

 

Mitä te kerrotte kaukaiset tähdet?

Kerromme kohtapa luoksemme lähdet.

Mitä sinä huokailet mereni syli?

Huokailen laineeni käymään sun yli.

Tuuleni itket, oi, ethän vain mulle?

Itku on ikuista rakastetulle.

Metsäni vaikenet, miksi et vastaa?

Hiljaisuus hellimmin omansa kastaa.

Kuunsädesiltani, minne mua kannat?

Toiset on maat, toiset taivaat ja rannat.

Onko mun rakkaani kuitenkin vastas?

Tuhannen rakasta, tuhannen lastas.

Miksi sinä kysyitkään sydämeni outo?

Koska on mieluista unholaan souto.


AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 19.2.24




18.2.2024

Vain askel, käden ojennus

 


Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – katoava,

vaan aamu on pitkä ja hiljainen,

paluuni yksinäinen


tähän outouteen, jota kutsutaan

päiviksi elämän,

sen hetkiin, kysymyksiin.

Tahtoisi palata en.


Käden ojennus vain, miksi tulitkaan!

Et viereeni kuitenkaan jää!

Vain aamu jää pitkä ja hiljainen,

vuoteeni yksinäinen.


Tulit mukaani taas, miksi tulitkaan!

Vaan tule sittenkin!

Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – rakkaani.


AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 18.2.24




28.1.2024

Vastaus


Tietääkö taivas, tietääkö kukaan,

miksi en mennytkään mieleni mukaan?

Miksi on ollut tuo suunnaton syli

kurkottaa, tahtoa tyhjyyden yli,

aikaa sen verran, ettei se riitä?

Milloin, jos milloin, sain selvyyden siitä?

Hiljaa on taivas, tai mene ja tiedä,

nielaisi vastauksen − taisi sen viedä.


27.1.24

Kuutamosatua


Laula minulle tähtien kehtolaulu.

Soita minulle kosmoksen salaisuus.

Kerro minulle kuutamosatua ihmeellisestä sillasta

ja sieluista sen kannella.

Kiedo minut hymysi pauloihin, hyräile vain.

Kuinka monta pyyntöä mahtuu elämän uneen?

Maalaa minut silmiesi siniseen.


18.1.24
Säv. Juha Lehmus 21.1.24





29.12.2023

Jouluna 2023



Sammui ihmiskunnan yltä

viimeinenkin tähti.

Ei kuultu enkeleitä, tai −

pettikö muisti, sydän,


järkikö lähti?

Kuultiin koston karuselli,

kerran vielä kadotuksen sointi.

Mikä vointi?


AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23


                                                              


Et täällä



 


Meri, joka ennen lauloi, valittaa − .

Tuuli, joka hyväili hiljaa − .

Toisin, tyhjinä rannat nyt − .

Sinä –  et täällä! Et täällä.


Kaipaus vaiennut kurkottaa

eteenpäin, omaansa muistaa:

hengitän kaulaasi vasten,

hengitän sanoitta kaiken.


Miten voisin? Ranta on eri!

Meri on mikä vain meri!

Tuuli on mikä lie tuuli vain!

Sinä – et täällä! Et täällä.


AK 20.12.23
Säv. Juha Lehmus 23.12.23