29.8.2016

Seuraa merkkejä


Seuraa merkkejä, ihmislapsi,
niitä on kaikkialla
Yhä lumoaa pilvien hohto.
Ja kaunein on aurinko.

Ja kuinka ruohontähkä, tuo hiljainen,
on kuiskaava tuulen alla:
Seuraa merkkejä ihmislapsi,
meitä on kaikkialla.

Sillä kaartuvat taivaat, kaartuvat,
jos outo on kohtalo.
Tuhat arpaa toi tuulonen mukanaan,
tuhat arpaa, vaan valitse jo!

Ja rannalta poimitpa kiven taas!
Ja sydämesi vuorille viet!
Ja yön joka tähti kun nyyhkyttää
valoa, iäti häviävää,

ja lintukin vaikenee,
seuraa sittenkin, ihmislapsi,
seuraa merkkejä niitäkin. --

28-0816

5.8.2016

PALOKÄRKI VELJELLEEN


− Pian on syksy ja halla vie elon.
Rauhallisesti,
ja niin kuin ennen,
hiipuminen
on kaiken
elämisen menon.

− Tämän kuulin, veli hyvä,
suulla hongan,
vanhan kelon,
miten kesti
omituisesti
monen metsäpalon verran.

Ja joka kerran
yhtä
oli hämmästyvä,
että sittenkin,
tuli syksy
myöhemmin.

Talvi mitenkuten
selvittiin.
Kevään tullen
maata myöten
kylmänkukkiin,
taikka huutoon

kuoviserkun,
jopas joskus hirvensarviin,
törmättiin.
 Niin tehtiin,
veliseni, elettiin!
Ja yhtä lailla

veljen lakki
punaisena hohtaa,

 Syksy iskee, vaan
sen tehköön!
Ei nämä veljet
kovempaansa kohtaa.