Kun kerran tulen tieni päähän,
kun valoni mailleen jää,
ei silloin seremonioita,
ei itkua ikävää.Vain vähän kaipaa, vain hetkisen,
vaan ethän jää murheisiin,
vain muista aikaamme rakkauden.
Ei syytä kyyneliin.
Sillä lähteä täytyy jokaisen
ja lähteä yksin, lie
se suunnitelmaa suurempaa,
kuin kotiin kääntyy tie.
Kun sydämesi on murtua,
turvaa ystäviin.
Naura niin kuin me naurettiin.
Ei syytä kyyneliin.
Kun olen poissa, rakkaani,
ei surulauluja,
ei ruusujakaan päälleni,
sypressin varjoa.
Riittää ruoho vihreä,
kirkas kastepisara.
Ja jos tahdot, muistele.
Jos tahdot, unohda.
En varjoakaan näe enää.
En pelkää sadetta.
En kuule satakielenkään
laulua kauneinta.
Vain unelmoiden hämärän
− vaiheilla aamunkoin −
mielelläni unohdan
ja muistaa kaiken voin.
Tuntematon
Suom. Aunimarjut Kari 3.3.2022
Säv. Juha Lehmus 6.3.2022
Runoa Let me go on pidetty Christina Rossettin runona,
jota se kuitenkaan ei ole. Rossettin runo Remember on
hyvin samankaltainen ja onkin mahdollista, että
se on saattanut toimia tämän runon vahvana esikuvana.
