Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

28.6.2017

TUNTEMATTOMAN PARTAALLA


Tule minun kanssani taivaan alle
tähtien kaikuja kuuntelemaan.
Yö on kaunis, ja sinä olet valoa,
ja tuhansin kielin kaipaa
mustalaiskitara.


Tule, minun kaikuni, sylityksin
kuunvalon reunalta putoamaan.
Tuntemattoman partaalla,
kuin mustalaiskitara,
suutele minua.

21.6.2017

LAULELUNI





Hopeaa lie lauleluni läikky…
Hopeaa lie raskas kantaakin...
Minkä riimin riivit, sydän säikky,
minkä viilsit veitsin hopeisin?

Ei sun lintus lennä korkealla.
Päänsä painuu, lentää siiven alla.
Ja aalto lyö ja lyö, ja yö on pitkä.
Aamun tullen tiedät, sanat mitkä…

− Anteeksi? − Ei syytä. Kumpikaan
ano ei, ei ole pahoillaan.

Olit, rakas, rakas sinä mulle.
Olit ovi auki elämään!
Rakas oksa linnun laulelulle,
rakas laulaa: Entäpä jos jään?

Ja se lauloi, lauloi ihanasti!
Ja se lauloi, lauloi loppuun asti!
Ja aalto löi ja löi, löi yötä pitkään.
Aamun tullen tiesit, eivät mitkään…

Auki lauloi häkit hopeiset.
 Rakas, miksi sitä kuullut et?

12.6.2017

SMÅ TANKAR




Liksom havets vågor med varandra,
såsom moln, som stjärnorna,
inte alltför mycket, inte mycket,
liksom hjärtat kommer att bryta ner,
såsom mur, som ett berg,
älska.

*


Jag skulle kunna skriva hundra ord om kärlek,
eller lämna hundra utan att skriva.

Härva av livet och avlägsenhet av drömmar
kan man räkna ut,
men dina händers värme är det enda
som räknas.

*


Dunört flyger.
Jag sitter mot en varm vägg,
mitt på dagen tänkande på dig.
Pojken bär en gräshoppa innuti sin hatt.
Säger att han inte vet vart har
lämnat sin vänstra fot.

Det finns underligt mycket dunört i luften.
Människor pratar om det liksom
det är något viktigt.
Jag sitter mot väggen.
Jag säger ej ja ej jo.
Det är dej vad jag tänker på
och en flygande vit häst.

4.6.2017

VIIVY VIELÄ


Ja maailma on meille,
kuin maailmalle me.
Ja hyvä minkä teimme,
se palaa luoksemme.
Ja palaa monin kerroin.
Ja palaa monin kerroin.

Siis tartu käteen lapsen
ja käteen vanhuksen,
ja eilispäivä mennen
tuo uuden huomisen.
Ei mikään ole poissa.
Ei mikään ole poissa.

Jää jälki elämästä
jää niin kuin ystävästä.
Ja tuuli jos kulkeekin
ylitsemme tästä,
se vie vain sydämemme,
se vie vain sydämemme.

Vaan viivy vielä tovi,
on raollaan yön ovi,
jo aurinko laskee ja
kauas kaipaa povi.
Oi, sulje syleilyysi!
Oi, sulje syleilyysi!

4.6.17
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 8.6.17


KUUTAMOLLA




Eikö se unonen tullukaan?
Eikö se muistanu lasta?
Eikö se raskinu ai jai jaa −
ulukoporstuasta?

Navetan katollaki kuu-ukko
lihavana kuorsaa jo unta.
Kattiki mouruu ja ai jai jaa −
mun kukilleni sattaa se lunta.

Laskehan vielä ne polosimmat
mustankirijavat lampaat.
Äitis käy pihalla ja ai jai jaa −
valakijat kattelee kankaat.

Saattaa se hallayö tullaki…
Ja saattaa se tulematta olla…
Käännyhän seinään, se ai jai jaa −
on tämmöstä kuutamolla.


4.6.17Kaj Chydenius on säveltänyt runon 9.6.17