28.2.2016

AINON LAULU




Miksi en minä menisi,
menisi, kerran on mieli?
Mieli ei väkisin väänny.
Pää ei käskien käänny.
Siikana selvillä selillä,
piikana kylillä hyvillä,
supajaisin, hupajaisin,
ajan ahtaita pauloja.

Laine, laulat laulamattas.
Tuuli, tuuit tummanakin.
Tähti, sytyit, tähti, sammuit.
Ja minäkö pitäisin lukua?
Kaahluttelen, korja, lintu,
uinpa, ulpukan kukka,
aamun armas-autereita,
veen välkkyjä hopeita.

28.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

KUVASTIMESSA



Kuvastimessa veden
näen lintujen lentävän kaksin.
Oi, kuvastimessa veden
pilvien liplatuksen! −
Mutta sydämen syvyyttäni
et liplata, lintujen lento,
sydämen syvyyttäni
et kosketa, tuulonen.

Mikä on, mikä yltää?
Yltikö syksyinen viima?
Mikä on, mikä koskee?
Koskiko tähtinen yö?
Kesä lie kauan jo sitten
kulkenut veräjän vieri!
Linnut lie lentäneet kaksin
pilvien kuvastimiin.

13.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

7.2.2016

Jokin eletty



Olit, elämä, mustaa, kenties.
Ja, kuolema, mustempaa.
Mutta sieluni mustinta pohjaa
kirkkain sirpale kirjoittaa.

Olet mennyt, mennyt, mennyt!
Päivä kaukainen, jota en nyt
muista, jos elinkään…

Olit, elämä, turhaa, kenties.
Ja, rakkaus, turhempaa.
Mutta sieluni syvintä pohjaa
jokin eletty kirkastaa.


6.2.16
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

4.2.2016

Idyllejä ja epigrammeja, runo 12.


Kevät joutuin karkaa.
Nopeammin kesä.
Syksy kauan haikaa.
Kauemminpa talvi.
Pian suloposken
on jo kuihtuminen,
nuppusiltaan mennä.
Poika vastas jälleen:

”Syksyisinä päivin
muistat keväthurman.
Talvisina päivin
kesän hyvän sadon.
Kevät paetkoon vain.
Poski haaletkoon vain.
Rakastakaamme nyt!
Suudelkaamme nyt!"


J.L. Runeberg, 1830.
Suom. Aunimarjut Kari, 2016.