27.11.2016

KISSAN UNTA


Ja kissasta tuntuis, kuin se tuntisi 
kaiken ennalta jo…
Lie leikkineet ennenkin sovussa 

kissat ja aurinko… 

Se on valoa latkinut kyllä!
Ja nyt se kehrää ja levähtää!
Vaan varo, jos varjokaan hyppää, 

jopa käpälä välähtää!

Ja sen unessa tuntuis, kuin se lentäisi 
hopeakaloina
taivaan syvässä sinessä 

pieninä valoina...

Ja auringon aukioilta 

kerma keltainen kuppiin uis!

Ja sama häijy ja väijyvä riemu

ritirinnanpa kur-naukuis.

PIIPEROINEN PAAPEROINEN


Piiperoinen paaperoinen,
mumman lulla, paapan lellu,
hyppeli niityn yllä.
Se helppoa on kyllä.
Piiperoinen paaperoinen
kesän kukkia jututti,
keijunkaisia opetti
puhumaan ihmisten kieltä,
vaikka eihän mieltä
siinä olekaan,
sillä eiväthän keijunkaiset 
puhu sanaakaan.
Mutta Piiperoinen paaperoinen
ei välittänyt siitä,
vaan tarraten pilvenhahtuvasta −
roikkuikin parrasta valkeasta!
Sepä olikin Jumalan syli!
Ja Piiperoinen paaperoinen
tervehti: − Kukkuluuruu!
Mitäpä sinulle kuuluu?
Ja oletkos jaksellut hyvin?
Ja jos säikähti Isäjumala,
jonka pitkästä parrasta
roikkui se pieni tytti,
niin pian jo hymyilytti.
− Kiitos kysymästä, hyvin
vielä tässä voinen,
vaan sanohan Piiperoinen
mikä tuuli se sinua toi?
− Jaa, kun en tietää voi!
Minä hyppäsin vain,
minä hyppäsin noin,
niin kuin mumman lulla,
niin kuin paapan lellu,
ja vieläkin hypätä, 
näytänkös, voin!

27.10.2016

KUTOJA



Rakkauden loimi? Räytyä, kuolla.
Sydämenlanka? Syntyä, kai,
aikeittein, toiveitten tuolla puolla.
Joku, en minä, valmiiksi sai

kankaan sen, joka on puhtainta pirtaa,
kyynelten, ilojen, surujen virtaa,
verta, tuskaa, lihaa, luuta,
yötöntä yötä, valkeinta kuuta,

kankaan sen, joka lie jumalten juomaa,
jääkukan hauraus, katseen vain luomaa,
taivas tähdin putoilevin...
Minä... minä, kuvittelin

käteni, runoni - kangaspuuni!
Käteni käsiisi! Silmäni, suuni!
Joku... en minä, valmiiksi sai.
Katkesi… sydämenlankani kai.



26.10.2016


OLEN TULOSSA


Olen tulossa luoksesi.
Joka askelma kertoo.
Mesimarjasi. Kuuletko?
Pääskysi sun.

Ja hyvin käy tässä.
Tämä untahan on.
Käy rintasi kiharaan
sormeni mun.

Ja jos havahdan, herään,
leivänmureni kerään.
Mökin pienen vain, erään
rakkaimman nään.

Unen portaita kuljen.
Sulan kuunvaloon. Suljen
silmäni, avaan - -
ja iäksi jään.


24.10.2016.
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

29.8.2016

Seuraa merkkejä


Seuraa merkkejä, ihmislapsi,
niitä on kaikkialla
Yhä lumoaa pilvien hohto.
Ja kaunein on aurinko.

Ja kuinka ruohontähkä, tuo hiljainen,
on kuiskaava tuulen alla:
Seuraa merkkejä ihmislapsi,
meitä on kaikkialla.

Sillä kaartuvat taivaat, kaartuvat,
jos outo on kohtalo.
Tuhat arpaa toi tuulonen mukanaan,
tuhat arpaa, vaan valitse jo!

Ja rannalta poimitpa kiven taas!
Ja sydämesi vuorille viet!
Ja yön joka tähti kun nyyhkyttää
valoa, iäti häviävää,

ja lintukin vaikenee,
seuraa sittenkin, ihmislapsi,
seuraa merkkejä niitäkin. --

28-0816

5.8.2016

PALOKÄRKI VELJELLEEN


− Pian on syksy ja halla vie elon.
Rauhallisesti,
ja niin kuin ennen,
hiipuminen
on kaiken
elämisen menon.

− Tämän kuulin, veli hyvä,
suulla hongan,
vanhan kelon,
miten kesti
omituisesti
monen metsäpalon verran.

Ja joka kerran
yhtä
oli hämmästyvä,
että sittenkin,
tuli syksy
myöhemmin.

Talvi mitenkuten
selvittiin.
Kevään tullen
maata myöten
kylmänkukkiin,
taikka huutoon

kuoviserkun,
jopas joskus hirvensarviin,
törmättiin.
 Niin tehtiin,
veliseni, elettiin!
Ja yhtä lailla

veljen lakki
punaisena hohtaa,

 Syksy iskee, vaan
sen tehköön!
Ei nämä veljet
kovempaansa kohtaa.


15.7.2016

Omituisia unelmia



Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun katselen,
miten tulenliekki savuksi kiertyy – kadoten.

Ja hiillos, hehkuvin silmin, joka palaa, katoaa.
Hän lämmitti käsiäni, vaan nyt niitä paleltaa.

Omituisia unelmia nousee mieleeni, kun kuuntelen.
Kuulen kaiken käyvän unien tupiin – hyräillen.

Ja aamun kultainen kissa hyppää syliin, naukaisee.
Hän kosketti hiuksiani, hän – jälleen ne aukaisee.

16.6.2016

13.6.2016

LASSE PIENI

Zacharias Topelius, 1874.


Suurensuureen maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!
Suurempaan kuin uskotkaan,
astut, Lasse pieni!

Siellä kylmää, polttavaa,
Lasse, Lasse pieni!
Isä taivaan aikaan saa
kaiken, Lasse pieni!

Monta kohtaat kulkijaa,
Lasse, Lasse pieni!
Onnellisin Jumalaa
muistaa, Lasse pieni!

Enkelinsä varjellen
käskee, Lasse pieni!
Tieltäs käärmeen jokaisen,
Lasse, Lasse pieni!

Sanohan, nyt tahdotkaan
Lasse, Lasse pieni!
Kotiin vaiko maailmaan,
Lasse, Lasse pieni!

Suom. Aunimarjut Kari, 2016.

5.5.2016

Pienen veneen laulu


Laula: Pienen veneen laulu.
Näe: Iltataivaan taulu.
Kuule: Laivat ulapallaan.
Tunne: Vedet syvät allaan.

Mutta: Tyynny, tuuli, turru!
Mutta: Laannu, laine, murru!
Vaiti tähti! Vaiti heinä!
Mitä välkät, helkätkään!

Kerran: Sydämestä läpi 
syliin sykerryttävään.
Nyt… : − On jo myöhä, 
miksi jäädä pimeään?



22.4.2016
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 23.4.2016

Mutta jos luet Kaunokaisen



Niin minä olen onnellinen, kuin auringonläikässä kissa.
Korvien kuuntelen suhinaa, tuhinaa, puhinaa sieraimissa.

Parhaalla säällä kielen päällä lager ja Nerudan laulut.
Pihalla pienten tyttöjen, pienten poikien leikit ja naurut.

Niin minä olen kuin helluntai, kai kohta jo kehrätä alan!
Hyrrään sinulle sydämestäni kaikista kauneimman palan!

Eikähän huoli sinun sen kummemmin lahjasta lahjalla kiittää.
Mutta jos luet Kaunokaisen − sivulta 27 − se saattaisi,
                                                                    kyllä vain, riittää.