VAKAVAT UNELMAT

Jokainen päivä toi uuden onnen 

ja ehkäpä murheen. Yhtäkään päivää 

ei kai syntynyt turhaan. Vakavat unelmat 

katsoivat suurin mustareunaisin silmin, 

katsoivat syvänsinisin, suurin lapsensilmin, 

metsänvihrein metsänneidon silmin, 

tuntemattomin, luvuttomin, 

sotilaanäidinsilmin suoraan lävitsemme.

Vakavat unelmat, kadotetut unelmat,

enteellisinä kajoina, maailmanlopun sauhuina

ja järkähtämättöminä kuin kallio, 

meren lakkaamattomina huokauksina 

aikaamme vastaan ja sen ylitse. 

Jokainen päivä toi uuden onnen

ja ehkäpä murheen. Yhtäkään päivää 

ei kai syntynyt turhaan.  

30.4.2022

OUTO LAULU

Mustaa, 

musta on matka…

Valkeaa valhetta toivo...

Kirkkautta hiipuvaa kaipaus

kotiin, mielessä sinne.

Aamua nousi ja nousee,

jokainen aurinko 

laski.

Turhaa, 

turha on surra,

kulkea, kulkea 

täytyy.

Kaipuu, 

kaipaus on laulu.

Outo sen sävelen kulku.

Ihmettä loputon sointi

kotiin, etäälle sinne.

Sydäntä sata jo särkyi,

jokainen lauluista 

itki. 

Turhaa, 

turha on kaipaus,

kulkea, kulkea 

täytyy.

Oi kesäyö

Oi, kesäyö, jos syliis sun,

sun helmaas jäädä saisin,

ei mikään minuun yltäis

ei kipu, surukaan.

Niin unohtuis pois maailma,

ja ääntäkään ei kuuluis,

                         ei kuuluis,

enää elämäni kaipuut.

Oi, kesäyö, jos hiljaisiin,

sun syliis, niityillesi

vain tulen paljain jaloin,

näin, mielin pyytävin,

niin aukeaishan auteres,

ja aukio ois siellä,

                        ois siellä,

minun unistani kaunein.

Pimeys lastani et vie

Pimeys maailman ylle laskeutunut on, 

pimeys, kuoleman koira, päätön, tunteeton. 

Valolle äiti ristii kätensä; en saa

pelon, pimeyden vuoksi koskaan luovuttaa.

Pimeys, lastani et vie. Yhtäkään heistä et.

Lapseni, mukana muiden, huomisen valaiset.

Rauhalle äiti ristii kätensä; taas voin

kuulla lapseni äänen, uuden aamunkoin.

3.4.22