RUNOJA RAKKAALLENI

 

I

Vihreä.
Oi, vihreä kaikkeuden yö,
joka oven tavoin
avauduit,
kun suutelit
minua.

Kultainen.
Oi, kultainen auringon tie,
joka aamuna aaltosit,
kun suutelit
minua.


II

Ennen en ollut nähnyt.
Ennen en ollut tiennyt.
Rakkaani katsoo minuun,
minä katson häneen.

III

Vihreämmät kaikkeuden yötä
ovat rakkaani vihreät silmät.
Kultaisemmat auringonvaloa
ovat rakkaani kultaiset hiukset.

Ja korkealla vuorella odottaa. –
Ja korkealla vuorella odottaa
laivoista valkoisin.


IV

Oletteko nähneet hänen vihreät silmänsä?
Kiellän katsomasta niihin.
Oletteko nähneet hänen kultaiset hiuksensa?
Kiellän koskemasta niihin.
Oletteko nähneet miestä, joka tähtiä kalastaa?
Määrään, tuokaa heti hänet.

V

Olen eksynyt rakkaastani.
Nyt kirjoitan runoja ja valitan.
Nyt kirjoitan runoja tähdiksi,
runoja tähdiksi rakkaalleni,
joka tähtiä kalastaa.

29.7.2020
Säv. Kaj Chydenius 30.7.2020
Säv. Juha Lehmus 4.8.2020

Sävellys: Juha Lehmus 

VUORITIELLÄ

Arvi Kivimaalle

Me tiesimme silloin, mihin
me olemme kutsutut.

Mistä tulin, minne matka vienee?
Tiellä tuulee, elän eteenpäin.
Aamu nousee, kohta ilta lienee.
Pian unta, unohtuvaa, näin.
Olen varmaan ollut onnellinen,
kuullut vuoren kaiun ihmeellisen,
itkenytkin jonkun kyynelen,
mennyt pois, kun muuta voinut en.
Tiellä tuulee, tietä taakse jää.
Unta uutta silmä tähyää.

Me jotakin värisimme.
Me toisiimme katsahdimme.

Vielä kerran kuljen vuoritiellä.
Olet vierelläni, hymyilet.
Maailmassa, kahden vain me siellä.
Mitä etsit, enää kysy et.
Kaiken, kaiken, minkä näen, annat,
järven seljät, pilvet kultaiset!
Silmät suljen, lopun matkaa kannat.
Ylhäällä pois huolet suutelet.
Rakas, tuulee! Tule hakemaan!
Vuoritietä onko ollutkaan?

Tämä päivä on ihme ollut.
On ylösnousemus.  

Kutsuin yön lauluista kauneimman. 2020. ntamo

AK 8.2.2020. Säv. Juha Lehmus 11.2.2020