Oi, oot ruusu yksin jäänyt,
yksin kylmään maailmaan.
Toiset ruusut jo unillensa
ovat käyneet puoleen maan.
Kukkimaan jäit urheasti,
alta hallan loistamaan,
vaan sun hehkuus eipä enää
vastaa siskoistas ainutkaan.
Sun ah varttas, kaunokainen,
hennoisi mä taittaa en.
Siskojes luo nukkumaan
sinut suojaan suo peittelen.
Kauniin lehdistä teen vuoteen,
pois peittelen mun armaan!
Ah, ja ikäni saan kaiken
surra, saanhan varmaan.
Kunnes viimein sua seuraan,
tahdoitpa sen taikka et,
myös mun elämänlangastani
pois putoovat helmet.
Silloin sydämemme kaksin
lentää saavat vapauteen! --
Pois jää asumus jo mainen,
kauas maailma kahleineen.
Thomas Moore. The Last Rose of Summer, 1805
Suom. Aunimarjut Kari 2022
