Laula sinä

Kuulintu, kuikertaja,

vesilintu, vaikertaja,

kelle laulat, minulleko,

ketä itket, vaikenetko?

Luojan lintu, lohdun tuoja,

unilintu, uskollisin,

laula sinä, itke sinä,

itse kun en voi.

AK 7.4.24
Säv Juha Lehmus 8.4.24

                                     

Filosofin laulu

Emme suinkaan luolan vankeja ole.

Elämä on vapaus, 

ei meille käy kuinkaan.

Mutta siinä viisaus itää, 

että epäröidä pitää, 

katsella kauaskantoisin silmin toisin 

mustakarhuun, hetkeen tähän,

laskelmoida vähän.

Ja tähtäsimme hyvin, tai emme,

− aika on nuoli, ymmärrys jänne −

osuimme sinne, tänne.

AK 24.3.24

Laulu unelmasta, keväästä

Unelmat puhkeavat Jumalan suusta

ja minä yhden saan,

kun kevät on,

kun kevät ei pääty milloinkaan,

kun kolibreista kaunein

vie viestiä etelään

vain tuntemattoman siemen,

vain toivo siipinään.

Ja näen, kuinka kirkkaus

on väistävä pimeän,

kuin Eeden silmästä enkelin,

kuin ihme elämän,

eikä maailmaa täytä itku,

ei pelko, valitus.

vaan rakkaus, sinun ja minun,

sen selkein olemus.

AK 24.3.24

I had already laid bare my heart

 

When the wind dozes in the embrace of the tree,

and the birds fall asleep side by side,

silence begins its lonely,

melancholic song.

Sleep, sleep, oh beloved wind,

rest, oh gentle birds,

I had already laid bare my heart

for the arrival of mournful songs.

When the wave settles in the embrace of the shore,

and the stars remain eternally silent,

a person understands his lonely,

solitary journey.

Sleep, sleep, oh beloved wave,

rest, oh gentle stars,

I had already laid bare my heart

for the arrival of farewell songs.

AK 24.2.24

Mitä te kerrotte

 

Mitä te kerrotte kaukaiset tähdet?

Kerromme kohtapa luoksemme lähdet.

Mitä sinä huokailet mereni syli?

Huokailen laineeni käymään sun yli.

Tuuleni itket, oi, ethän vain mulle?

Itku on ikuista rakastetulle.

Metsäni vaikenet, miksi et vastaa?

Hiljaisuus hellimmin omansa kastaa.

Kuunsädesiltani, minne mua kannat?

Toiset on maat, toiset taivaat ja rannat.

Onko mun rakkaani kuitenkin vastas?

Tuhannen rakasta, tuhannen lastas.

Miksi sinä kysyitkään sydämeni outo?

Koska on mieluista unholaan souto.

AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 19.2.24

Vain askel, käden ojennus

 

Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – katoava,

vaan aamu on pitkä ja hiljainen,

paluuni yksinäinen

tähän outouteen, jota kutsutaan

päiviksi elämän,

sen hetkiin, kysymyksiin.

Tahtoisi palata en.

Käden ojennus vain, miksi tulitkaan!

Et viereeni kuitenkaan jää!

Vain aamu jää pitkä ja hiljainen,

vuoteeni yksinäinen.

Tulit mukaani taas, miksi tulitkaan!

Vaan tule sittenkin!

Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – rakkaani.

AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 18.2.24

Vastaus

Tietääkö taivas, tietääkö kukaan,

miksi en mennytkään mieleni mukaan?

Miksi on ollut tuo suunnaton syli

kurkottaa, tahtoa tyhjyyden yli,

aikaa sen verran, ettei se riitä?

Milloin, jos milloin, sain selvyyden siitä?

Hiljaa on taivas, tai mene ja tiedä,

nielaisi vastauksen − taisi sen viedä.

27.1.24

Kuutamosatua

Laula minulle tähtien kehtolaulu.

Soita minulle kosmoksen salaisuus.

Kerro minulle kuutamosatua ihmeellisestä sillasta

ja sieluista sen kannella.

Kiedo minut hymysi pauloihin, hyräile vain.

Kuinka monta pyyntöä mahtuu elämän uneen?

Maalaa minut silmiesi siniseen.

18.1.24
Säv. Juha Lehmus 21.1.24