25.9.2014

HAUSKAA ON MENNÄ NAIMISIIN


Hauskaa on mennä naimisiin!
Ero ottaa voimille!
Hauskaa on tehdä lapsia,
vaan synnytäpä ne! 


Hauskaa on tämä elämä,
tässä hetkessä.

Kuolo kun kumminkin katselee
tätä huviretkeä. 


Hauskaa on sormus heittää pois!
Taas laittaa paikoilleen!
Ja hauskaa on itkeä tirauttaa
hauskanläksykseen.


25.9.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon

24.9.2014

JA RITARINSA SEURATEN



Kun yö oli tullut, yö ...
Kun tuoksusi raskas maa ...
Tuo nousi, hento, loistaen!
Luo kuusen latvan tähtösen!
             Neitoperhonen. 


Myös Ritariperhonen,
kun yö oli tullut, yö,
sai mielen, tahtoi siivilleen!
Kai sattui tähtö sydämeen!
            Mielen siivilleen ... 


Ne lensivät, lensivät ...
Ja unohtui, haihtui maa …
Tuo nousi, hento, loistaen!
Ja ritarinsa seuraten!
Lensivät unholaan. 


24.9.14

SYYSKUU



Syyskuu. Harmaus. Jäinen riite aamuin.
Maa kuin kääntyis, kuin väistyis pois.
Yks ois... Silmänluonti... Ystävälleen
jälleen läikkyis, ei säikkyiskään.
Silloin, syyskuu, kuuras eikö syttyis!
Helkkyis laulus! Ei särkyis niin kuin nyt.


24.9.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon

22.9.2014

HENKI



Ajassa täällä mikä ihminen on?

Vain henkäys hento? Tuulen tuominen?

Vain aamun kulta? Illan viime puna?

Vain kuvastuma tähden etäisen?

Ja mihin johtaa mielettömän miete?

Ja milloin kohtaa totuus tutkijaa?

Tokko koskaan. Lie vain ajanviete

olevaisen syitä aavistaa.


Alusta loppuun olkoon lausumaton!

Ja jääköön pimeys päälle vesien!

Vain kuvittelen, tunnen, ylleen hengen,

yön loputtoman, hellän keveyden.

Ajassa täällä olen mikä olen.

Vain henkäys hento! Tuulen tuominen!

Tai aamun kulta... Illan viime puna...

Tai heijastuma hengen hiljaisen.

22.9.14

20.9.2014

EI LISÄTTÄVÄÄ



Virheeni maksoin. Kalliisti itseni ostin.
Polkivat hintaa. Päätäni, ylpeä, nostin.
Mennyttä mennyt! Laulettu on sydämestä!
Syytä lie kiittää. Vaan mitä näistä. Ei kestä.

Ei lisättävää. Mitään en etsi, en kysy.
Kulkevat vuodet, perässä näissäpä pysy!
Ei lisättävää. Ja mitä kertoa voisin?
Uudelleen kaiken eläisin, mitään en toisin.

Tunnen, jo muutun... Runoni lue ja sano,
minne on mieleni, minne on kaipuuni jano.
Rakkauden jälkeen hyvähän ihmisen kuolla,
soljua laulun kauniimmin kotona tuolla?

Ei lisättävää! Jääkää, rakkaani, hyvin!
Vierikää virrat matalin uomin ja syvin!
Uudelleen kaiken eläisin, mitään en toisin!
Ei lisättävää... Ja mitäpä lisätä voisin?

20.9.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon