Omistettu Raahessa 10.7.2021
ravintola Uunilinnulle
Tulivat linnut luokse Luojansa,
jokainen vuorollaan,
ja Luoja kysymään, mikä saa
kunkin laulamaan.
Moni kiittää äänestään,
tottakai, yksin Jumalaa,
ja vakuuttaa ja ylistää,
ei syytä kauniimpaa.
Toki löytyy syitä muitakin,
on sopivia puitakin,
ja ikkunoita ihmisten,
on surua sydänten.
Kuka laulaa päivän paistetta,
kuka öistä hämäryyttä,
kuka itsellensä iloksi
sen kummemmatta syyttä.
Ja Jumala kuuntelee, tietenkin,
ja nyökkää, toisinaan,
torkahtelee, ehkä niin,
lauluun ihanaan.
Vaan sattuu näin, kun lähtevät
maahan takaisin,
pienin silloin unohtuukin
toisten jalkoihin.
Eikö Jumala tunne omaansa?
Kysyy hellästi:
− Kerrohan, mitä on laulanut
minun uunilintuni?
− Olen muistanut, aina muistanut,
tätä osaani, minkä sain.
Olen laulanut, aina laulanut,
mutta maisia lauluja vain.
Silloin Jumala nostaa kädelleen,
sanoo: − Mutta, uunilintuni,
mikä on minun, se sinun on,
sinä lauloit lauluani.
Säv. Juha Lehmus 13.7.2021
