Sammui ihmiskunnan yltä
viimeinenkin tähti.
Ei kuultu enkeleitä, tai −
pettikö muisti, sydän,
järkikö lähti?
Kuultiin koston karuselli,
kerran vielä kadotuksen sointi.
Mikä vointi?
AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23
Sammui ihmiskunnan yltä
viimeinenkin tähti.
Ei kuultu enkeleitä, tai −
pettikö muisti, sydän,
järkikö lähti?
Kuultiin koston karuselli,
kerran vielä kadotuksen sointi.
Mikä vointi?
AK 25.12.23
Säv. Juha Lehmus 26.12.23
Meri, joka ennen lauloi, valittaa − .
Tuuli, joka hyväili hiljaa − .
Toisin, tyhjinä rannat nyt − .
Sinä – et täällä! Et täällä.
Kaipaus vaiennut kurkottaa
eteenpäin, omaansa muistaa:
hengitän kaulaasi vasten,
hengitän sanoitta kaiken.
Miten voisin? Ranta on eri!
Meri on mikä vain meri!
Tuuli on mikä lie tuuli vain!
Sinä – et täällä! Et täällä.
AK 20.12.23
Säv. Juha Lehmus 23.12.23
Elämä, olit tuntematon polku,
unen varjoista raskas.
Elämä, olit onnen arpa
ja säihkyvä symbaali,
kuunkeltaisen virran töyräällä
rakas trubaduuri sanoin katkerin.
Mitä vielä olit elämä?
Mitä muuta annat elämä?
Annan mustarastaan mustin huiluin,
taivaan yllesi kylmin kuiluin,
maan liljojen hiljaisuuden,
maan liljojen hiljaisuuden.
AK 18.12.23
Säv. Juha Lehmus 19.12.23