I had already laid bare my heart

 

When the wind dozes in the embrace of the tree,

and the birds fall asleep side by side,

silence begins its lonely,

melancholic song.

Sleep, sleep, oh beloved wind,

rest, oh gentle birds,

I had already laid bare my heart

for the arrival of mournful songs.

When the wave settles in the embrace of the shore,

and the stars remain eternally silent,

a person understands his lonely,

solitary journey.

Sleep, sleep, oh beloved wave,

rest, oh gentle stars,

I had already laid bare my heart

for the arrival of farewell songs.

AK 24.2.24

Mitä te kerrotte

 

Mitä te kerrotte kaukaiset tähdet?

Kerromme kohtapa luoksemme lähdet.

Mitä sinä huokailet mereni syli?

Huokailen laineeni käymään sun yli.

Tuuleni itket, oi, ethän vain mulle?

Itku on ikuista rakastetulle.

Metsäni vaikenet, miksi et vastaa?

Hiljaisuus hellimmin omansa kastaa.

Kuunsädesiltani, minne mua kannat?

Toiset on maat, toiset taivaat ja rannat.

Onko mun rakkaani kuitenkin vastas?

Tuhannen rakasta, tuhannen lastas.

Miksi sinä kysyitkään sydämeni outo?

Koska on mieluista unholaan souto.

AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 19.2.24

Vain askel, käden ojennus

 

Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – katoava,

vaan aamu on pitkä ja hiljainen,

paluuni yksinäinen

tähän outouteen, jota kutsutaan

päiviksi elämän,

sen hetkiin, kysymyksiin.

Tahtoisi palata en.

Käden ojennus vain, miksi tulitkaan!

Et viereeni kuitenkaan jää!

Vain aamu jää pitkä ja hiljainen,

vuoteeni yksinäinen.

Tulit mukaani taas, miksi tulitkaan!

Vaan tule sittenkin!

Vain askel on unien kunnailta,

käden ojennus – rakkaani.

AK 17.2.24
Säv Juha Lehmus 18.2.24