Filosofin laulu

Emme suinkaan luolan vankeja ole.

Elämä on vapaus, 

ei meille käy kuinkaan.

Mutta siinä viisaus itää, 

että epäröidä pitää, 

katsella kauaskantoisin silmin toisin 

mustakarhuun, hetkeen tähän,

laskelmoida vähän.

Ja tähtäsimme hyvin, tai emme,

− aika on nuoli, ymmärrys jänne −

osuimme sinne, tänne.

AK 24.3.24

Laulu unelmasta, keväästä

Unelmat puhkeavat Jumalan suusta

ja minä yhden saan,

kun kevät on,

kun kevät ei pääty milloinkaan,

kun kolibreista kaunein

vie viestiä etelään

vain tuntemattoman siemen,

vain toivo siipinään.

Ja näen, kuinka kirkkaus

on väistävä pimeän,

kuin Eeden silmästä enkelin,

kuin ihme elämän,

eikä maailmaa täytä itku,

ei pelko, valitus.

vaan rakkaus, sinun ja minun,

sen selkein olemus.

AK 24.3.24