Ole rauhassa, lapseni, ei ole mitään,
ja kaikki on niin kuin näet: metsä, savu ja pakenevat kiskot.
Jossakin kaukana, kaukaisessa maassa,
on sinisempi taivas ja ruusumuuri,
tai palmu ja lempeämpi tuuli – ja siinä kaikki.
Ei ole mitään enempää kuin lumi kuusten oksilla.
Ei mitään suudeltavaa lämpimin huulin,
ja kaikki huulet ajan mittaan jäähtyvät.
Mutta sanot, lapseni, että sydämesi on vahva,
ja että on parempi kuolla kuin elää turhaa.
Mitä halusit kuolemalta? Tunnetko vaatteidensa inhan vastenmielisyyden,
ja ei ole mitään iljettävämpää kuin kuolla oman käden kautta.
Meidän pitää rakastaa elämän pitkiä sairauden tunteja,
ja ahtaita kaipauksen vuosia,
niin kuin niitä lyhyitä tuokioita, joina erämaa kukkii.
Edith Södergran, postuumi 1925
Suom. Aunimarjut Kari 5.5.2024
Säv. Juha Lehmus 8.5.2024
