Kindly see also: Phenomena of our time − Aikamme ilmiöitä aunimarjutkari@blogspot.com

24.6.2012

Kohtalona


Yksin jäit. Jatkettava on.
Vain kello saman lyö kuin silloin…
Minuutit yksinäisin illoin,
ne tunnet, yksitoikkoisuuden,
sen lohdun, lohduttamaton.

Jäit yksin. Katseesi on etäinen.
Kuin sokeasti, alaston,
täydellisen tunnet tyhjyyden.
Sait tajun, tajuamaton,
sait mielen, syyn sait, sait kaipauksen.

Ja vapauden, vapautumaton,
vaan kohtalona jokaisen
on yksinäisyys rajoittamaton.


24.6.12

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti