Onni on ongen nenässä,
käpy kultainen kädessä,
kuuhut kaulakukkarossaan
päivyt painunut povessa.
Ilta on. Neiti Tuonen
yksin kipukivellään
miettii näitä, miettii noita,
kohtaloita, ajan pirtaa:
− Ilmankin ilot ja parut,
kaikenkarvaat halut, harhat,
syysviikatteet, vihurit,
keväänkorvan helistimet,
tulevat tulikipunat,
päähänpistot ihanat,
puhuvat punapilvinä,
utuina salot siniset.
Ilmankin, miettimättäni,
ilmankin, murehtimattani,
ottavat onnen ongestasi,
kädestäsikin käpysi...
2.9.12
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 3.9.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti