Otin hyllystä vanhan kirjan,
ihan umpimähkään vain.
Sata laulua rakkaudesta,
oman äitini kirjan sain.
Ja aivan itsestään kuin,
sitä juuri luettu ois,
se aukesi, lennähti pieni
neliapilanlehti pois.
Ja välissä kirjan oli
myös kortti kahdesta
toisiinsa katsovasta
rakastavaisesta.
Ei lukenut kortissa mitään,
ehkä kirjanmerkki vain
se oli, merkki jostain,
josta minäkin tietää nyt sain.
Mistä aukesi kirja, siinä
oli Saima Harmajaa:
Sidottu, Haavoittumaton,
aamu-unta hohtavaa.
Kai pitelin kirjaa kauan.
En muista, jos lukea
olen saanut sen jälkeen
yhtä kaunista.
27.9.13
Kaj Chydenius on säveltänyt runon 2013
Juha Lehmus on säveltänyt runon 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti