Me tulemme tyhjin käsin,
raskain askelin.
Toivoa on vähän,
toivomme sittenkin.
Ei täällä niin helppoa ollut.
Se kiire sydäntä söi.
Ja se sokeus, pinnallisuus,
turhaa, tyhjää möi.
Me tulemme, meitä riittää.
Joku päivän, kaks…
Joku pitkän iän…
Sai olla jälleen laps.
Vaan minulla ainut on haave:
Tuo, että muutakin on!
Tuo, että ei elämäni
ollut taivaaton.
Porttinpa raosta pienen
uneni ujutan.
Jumala, kuuletko siellä,
minulle vastaathan?
Jos uneni ovat vain unta,
niin miksi heräisin?
Eräänä aamuna runon − −
− − taivaasta kirjoitin.
7.4.14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti