Ihmisen sisin on verhottu vaattein ytimiin saakka,
ja hetkemme totuus, ikuisin aattein, ainut on taakka.
Ja ennen ja jälkeen on samalla aikaa.
Mikään ei muutu. Mitään ei puutu.
Ja mikä on totta, on toisaalta taikaa.
Sillä tämän minä tiedän:
Kaikkialla, kun ilta on ihmeellinen,
tähtien alla, tähtien alla,
sinua suutelen.
21.6.14
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.
...kirjoittaa Hän kauniisti...
VastaaPoista