Tuli tuntematon. Tuli kaukaa, hellästi puhelemaan:
Ota hiuksiisi silmäni kukka, ja se, katso, ei kuihdukaan.
Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?
Mutta Eleonoora empii. Oi kauneutta katoavaa.
Kaiken tieto on kuoleman peili. Liian paljon ei kysellä saa.
Tuli lopultakin. Tuli viimein, kauniisti pyytelemään:
Ota sormeesi kohtalon sormus, sitä vaikka et näekään.
Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?
Mutta Eleonoora huokaa. Oi toivoa, toivoani!
Kaiken lupaus on kuoleman enne. Minut saat vasta kuoltuani.
Tuli lähteäkseen. Tuli silti, kummulle kyselemään:
Edes suudelma, sen sinetiksi, että kaipaamaan aina jään.
Ovat sylimme auki jääneet ikuisen lähteille.
Ihanin Eleonoora, tulethan minulle?
Mutta Eleonoora nukkuu. Oi rakkautta, rakkautani ‒
Kaiken määrä on umpeen jo mennyt. Ota kukkasi, sormuksesi.
11.7.14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti