TYTÖN TÄHTI

Tuhattulin öinen taivas kipunoi.

Tähdet suuret, tähdet pienet, kaikki oi

kimaltavat, puhuttavat tyttöstä.

Jokaista hän tahtoo niistä syleillä.

− Äiti, äiti, tähti mikä minun on?

Tuoko, jonka lepatus noin levoton?

Äiti vastaa ei, vaan silloin kurkottaa

tyttö kätensä ja tähti putoaa.

− Äiti, äiti, katso, pitää toivoa!

Äiti, äiti, saanhan ääneen sanoa!

Tuonne kauas, tuonne minä tahtoisin!

Sinun kanssas, äiti, jospa pääsisin!

− Tyttö pieni, mitä sinä toivotkaan!

Parempihan meidän täällä päällä maan,

huokaa äiti, mutta tyttö hymyten

sulkee pieneen käteen pienen tähtösen.

4.12.14

TAI TARTTUA KÄTEENI

On aamun auer. On henkäys.
On tuulten leijut. Yön hengitys.
Et koskaan – tahdoitpa! – kiinni saa,
ajan leikki on kimaltaa turhaa.

Voit silmiäs siristää!
Ja oi nähdä, henkeäs pidättää,

tai tarttua käteeni
ja jo leijumme, heijumme tuuliin!

On illan valve. On antaumus.
On usvan unnut. Kuun uinahdus.

Et koskaan – uskoitpa! – taskuun saa,
ihmissilmä on kahmaista harhaa.

Voit sydäntäs hämmentää!
Ja oi kuulla, ääntänsä ymmärtää,

tai tarttua käteeni
ja jo leijumme, heijumme kauas. 

27.12.14

KULJINPA

Kuljinpa kerran, kuljinpa,

kanssas kuin satumaata.
Kosketin tähteä, kosketin kuuta.
Muuta en sanoa saata.

Käännyinpä sitten - näinhän käy! -

kulkemaan muita teitä.
Kai unohdin sinut, sen tähden, sen kuun.
Lie satu vain muistanut meitä.

1.1.15
Kaj Chydenius on säveltänyt runon.

KÄYNYT TÄÄLLÄ X

Olen ajatellut,

vähänpä tarvitsen,
kepin ja kaavun. 

Illan tullen

käperryn
kokoon

miettimään näitä

elämän säkeitä,
riimien päitä, 

kopsin
kepillä maata:
Tässä sullen!

 

Ja tähdille näytän kanssa
pitkää kieltä:

Tippukaas sieltä! 

Ja kun siinä sitten saavun,

alla kaavun,
näin olen ajatellut, 

katovaisuuden rantaan,

sen santaan vedän raksin.
Ja viereen ruksin: 

Tällaisin ajatuksin,

tarpein, että odotuksin
käynyt täällä.

2.1.15