Tuhattulin öinen
taivas kipunoi.
Tähdet suuret,
tähdet pienet, kaikki oi
kimaltavat,
puhuttavat tyttöstä.
Jokaista hän tahtoo
niistä syleillä.
− Äiti, äiti, tähti mikä minun on?
Tuoko, jonka lepatus
noin levoton?
Äiti vastaa ei, vaan silloin kurkottaa
tyttö kätensä ja
tähti putoaa.
− Äiti, äiti,
katso, pitää toivoa!
Äiti, äiti, saanhan
ääneen sanoa!
Tuonne kauas, tuonne minä tahtoisin!
Sinun kanssas, äiti, jospa pääsisin!
− Tyttö pieni, mitä
sinä toivotkaan!
Parempihan meidän
täällä päällä maan,
huokaa äiti, mutta tyttö hymyten
sulkee pieneen käteen pienen tähtösen.
4.12.14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti